Toukokuun taiteet

Olen pohtinut miltä on tuntunut palata kirjoittamisen pariin viiden vuoden tauon jälkeen. Johonkin arjen kiireisiin se varmaan jäi ja jotenkin sen uudelleen onneksi löysin. Kirjoittaminen tuntuu luontevalta ja ennen kaikkea se on tapa purkaa fiiliksiä. Toki sitä se on ollut aina, mutta nyt en enää hukkaa sitä arjen kiireisiin. Vaikka välillä ei ehtisi, palaan sen äärelle, kun taas ehtii. Mutta ei niin, että siihen kuluu vuosia. Sillä kirjoittaminen on osa minua ja osa minun hyvinvointiani. Nyt kirjoittaminen on selvästi asettunut osaksi elämääni.

Luovuus tekee hyvää ihmiselle. Pääsin sattumalta yhden tilaisuuden kautta kokeilemaan luovuutta maalaamisen keinoin. Viime kerrasta on kulunut aikaa ja oli mukavaa kokeilla miltä se tuntuu tässä hetkessä. Hyvinvointi lisääntyi, kun uskalsi olla luova ilman turhaa kritiikkiä. Sellaista en minä osaa -tyyppistä ennakkoasennetta. Taidetta ei varsinaisesti tarvitse osata, ei hienoja tekniikoita tai piirtää esittäviä teoksia. Ne ovat hyviä taitoja, mutta taidetta syntyy melko helposti ihan vain valitsemalla värejä ja maalaa niitä taulupohjalle tai siihen soveltuvalle paperille. Antaa vain mennä ja katsoo mitä siitä syntyy.

Ehkä juuri siksi luovuudella on merkitystä myös silloin, kun elämässä on epävarmuutta. Kaikkea ei tarvitse ratkaista tai ymmärtää heti. Välillä riittää, että tekee jotain, mikä rauhoittaa mieltä ja tuo hetkeksi tilaa hengittää. Sillä luovuus voi olla yksi tapa pysähtyä. Ei siksi, että se poistaisi epävarmuuden, vaan siksi, että sen keskelläkin voi löytää hetkiä, joissa on hyvä olla. Silloin huomaa, miten tärkeää on pitää huolta myös itsestään. Pienin keinoin, arjen keskellä.

Toukokuu on tuonut mukanaan valoa, värejä ja uudenlaista energiaa. Ehkä juuri nyt on hyvä hetki antaa tilaa myös itselle. Tehdä, kokeilla ja olla ilman liikaa vaatimuksia.

Äitiydestä ja kasvusta 💝

Äitiyteen liitetään usein paljon odotuksia. Niitä tulee ulkopuolelta ja asetamme niitä myös itse itsellemme. Emmekä välttämättä tule edes miettineeksi onko niissä oikeastaan järkeä, loppujen lopuksi. Arki rakentuu pienistä hetkistä, jotka eivät näy kuvissa, juhlapäivissä tai somessa. Äitiys ja arki ovat kuitenkin kaikkea, koko tunteiden kirjo ja jokainen kokee sen omalla tavallaan.

Ehkä olen joskus maininnut, että jääkaapin ovessa on lehdestä leikattu teksti, jossa lukee "arki on ihmisen parasta aikaa". Juhlalle ja kaikille hyville tunteille ja asioille on paikkansa, mutta elämässä on muutakin.

Olen myös joskus jossain postannut tämän ajatuksen: "Äitiys on sitä, että avaa sylinsä sydäntä myöten ja pitää lasta lainassa niin kauan kuin että onkin Suurinta rakkautta palauttaa hänet takaisin elämälle." (Kesken- Elina Saminen). Tämän ajatuksen mielessä pitäen, on ehkä ollut helpompi ymmärtää aikaa, kun lapset muuttavat pois kotoa. Sillä sekin kuuluu elämään ja niin kuuluu olla. Alkaa uusi vaihe elämässä. Sillä kun lapset kasvaa, myös minä ja minun äitiyteni kasvaa. 

Lapseni ovat aikuisuuden alkutaipaleella. Kun katson taaksepäin aikaa, näen kasvun kaaren. Tämä hetki tuntuu hyvältä ja merkitykselliseltä. Ei siksi, että tuntuisi kaiken olevan valmista vaan siksi, että kaikki on saanut kasvaa omalla tavallaan. Niinpä minun äitienpäiväni sisältää rakkauden lisäksi, kiitollisuutta.

Kun pysähdyn katsomaan ympäröivää luontoa, näen siellä samanlaista kasvua ja lempeyttä.
Kuusenalkuja nousee valkovuokkojen keskeltä, omassa tahdissaan ja omalla paikallaan. Ne eivät kilpaile keskenään, eivätkä yritä olla mitään muuta kuin mitä ovat. Ehkä siinä on jotain samaa kuin äitiydessäkin. Kasvua, joka tapahtuu hiljalleen, ilman kiirettä tai valmiita muotteja.

Huhtikuun hetket

Huhtikuu toi mukanaan kevään ensimmäisiä merkkejä ja pieniä hetkiä, jotka jäävät vahvasti mieleeni.

Joutsenten paluu: Olin Milon kanssa lenkillä, kun taivaalla lensi kaksi joutsenta. Huudahdin niille tervetulotoivotuksen. Hetkeä myöhemmin ne kaarsivat kauniisti meidän ylitsemme ja ääntelivät takaisin. Tuli sellainen tunne, että ikään kuin ne olisivat vastanneet meille takaisin.

Milo pohjavillapesussa: Milo käy pari kertaa vuodessa trimmaamossa pohjavillapesussa ja siistittävänä. Joka kerta Milo näyttää ihan kuin nuortuneelta. On myös ihanaa, miten hienosti Milo jää trimmaajalle. Voin itse käydä rauhassa asioilla sillä aikaa. Minusta nämä hetket ovat sille myös tärkeää oppimista: vieraan ihmisen käsittelyä ja luottamista. Kotona peseminen ja harjaaminen eivät nimittäin ole Milon lempipuuhia.

Kurki pellolla: Olin yhtenä päivänä etäkoulussa, kun Milo katseli etupihalle ikkunasta tavallista tarkemmin ja murahti hiljaa. Päästin sen aidatulle takapihalle ja jäin itse katsomaan, mitä läheisellä pellolla oikein on. Hetken näytti kuin siellä olisi ollut ihminen, mutta hahmo olikin oudon pitkäkaulainen. Kurkihan se oli. On aina yhtä kiinnostavaa nähdä, mitä Milo huomaa ennen minua.

Koira ymmärtää puhetta: Arjessa huomaa usein, miten tarkasti Milo kuuntelee puhetta. Saatan jutella ihan normaalisti, mutta jos lauseessa vilahtaa sana “tulee” tai “tuli”, Milo säntää heti ikkunalle katsomaan.Vaikka kyse olisi vain lauseesta “tästähän tuli hyvä”, Milo on jo valmiina tarkistamaan tilanteen. Sanat todella merkitsevät.

Milo saa luun: Ja sitten ne pienet arkiset hetket, jotka vain naurattavat. Kun Milo saa luun, se ei käy siihen heti käsiksi. Ensin se haistelee sitä hetken, melkein kuin tutkisi sitä. Jotenkin siitä tulee mieleen pieni sikarihetki: rauhallinen ja harkittu aloitus ennen kuin varsinainen pureskelu alkaa.

Tällaisia pieniä mieleenpainuvia havaintoja, merkityksellisiä yhteisiä kokemuksia ja tavallista arkea kirjasin ylös huhtikuussa.

E-kirjan uusi ilme ja päivitys hintaan

✨ E-kirjani sai uuden ilmeen ja pienen hinnan päivityksen

Joskus asiat kaipaavat pientä uudistumista, niin myös tämä e-kirja.

Olen päivittänyt kirjaani ja suurin näkyvä muutos on uusi kansi, joka kuvaa nyt paremmin sitä, mistä kirjassa on kyse. Halusin tehdä ilmeestä selkeämmän ja enemmän omaa ajatteluani vastaavan. Samalla kävin läpi myös kirjan sisältöä ja tein siihen pieniä tarkennuksia. Vaikka perusajatus pysyy ennallaan, kokonaisuus on nyt entistä viimeistellympi. Noin vuosi sitten Canvaa olin käyttänyt hyvin vähän, nyt kokemusta siitä on enemmän.

Ja koska haluan madaltaa kynnystä tutustua kirjaan, päätin myös laskea sen hintaa hieman. Jos olet aiemmin harkinnut kirjan hankkimista, nyt voi olla hyvä hetki palata ajatukseen.

Kenelle kirja on?

Kirja sopii sinulle, jos:

• pohdit koiran reaktiivisuutta, koulutusta tai vuorovaikutusta,
• haluat ymmärtää aihetta syvemmin, et vain pintatasolla,
• arvostat käytännön läheistä, mutta ajatuksia herättävää näkökulmaa.

Oletko jo lukenut kirjan?

Olisi ihana kuulla, mitä ajatuksia se sinussa herätti.
Ja jos et vielä ole niin nyt se on entistä helpompi ottaa haltuun. Se onnistuu täältä.

Maksaminen on turvallista ja onnistuu kortilla Stripe-maksupalvelun kautta.