Tervetuloa blogiini

Huom! Jos alla näkyy vain vanhoja tekstejä, klikkaa niiden alapuolelta etusivu-nappia, niin saat uusimmat julkaisut näkyviin.

keskiviikko 11. marraskuuta 2026

Koti muuttuu elämän mukana

Kerroin aiemmin siitä, että asumme nyt mieheni kanssa kahdestaan Milo-koira seuranamme. Yksi huone vapautui muuhun käyttöön ja huoneita katsellessani tuntui parista huoneesta jotain puuttuvan. Sillä tavalla alkoi kahden huoneen pieni pintaremontti. Ensin etsimme makuuhuoneeseen yhdelle seinälle tapettia ja löytyi hieno mäntykuvioinen tapetti. Toinen huone kaipasi tapettia myös ja sinne löytyi joutsenkuvioinen tapetti. Tämä tarkoitti tietysti myös katon ja muiden seinien maalaamista sekä kattolistojen uusimista. Pohdittiin lattiankin uusimista, mutta jätettiin se tulevaisuuteen vielä. 

Huoneissa oli kaapit, jotka olivat jo hyvin elämää nähneet. Suunnittelimme liikkeessä liukuovikaapit ja tilattiin ne. Purimme vanhat kaapit ensin toisesta huoneesta ja pikku hiljaa remontoimme sen. Liukuovikaapit saapuivat ja yhdessä kokosimme yhden valmiiseen huoneeseen. 

Sitten aloitimme toista huonetta kaappien purkamisella. Tavaraa on väkisinkin vähän siellä täällä jonkin aikaa, mutta samalla karsin turhaa ja mietin mihin sijoitetaan säilytettävät tavarat. Se varmistuu vasta, kun molemmat huoneet ovat valmiit. Uuteen liukuovikaappiin sain väliaikaisesti sijoitettua toisen huoneen tavaroita. Vähän kerrassaan kuitenkin projekti etenee ja onneksi mitään kiirettä ei ole.

Ehkä tässä remontissa on oikeastaan kyse muustakin kuin kahden huoneen päivittämisestä. Kun koti muuttuu elämäntilanteen mukana, myös sen käyttötarkoitukset muuttuvat. Vielä en siis esittele valmista lopputulosta. Remontti etenee omaan rauhalliseen tahtiinsa ja juuri niin on hyvä.


keskiviikko 4. marraskuuta 2026

Tassunjälkiä sydämessä, nyt myös kuunneltavissa!

Tassunjälkiä sydämessä on nyt myös äänikirjana ❤️

Joskus jokin uusi mahdollisuus alkaa pienestä ajatuksesta. Nyt yksi sellainen on toteutunut: Tassunjälkiä sydämessä on saanut myös äänikirjamuodon!

Kirjan tarina, koirien kanssa jaetut hetket, muistot ja pienet elämänmakuiset sattumukset ovat nyt kuunneltavissa. On ilo saada antaa näille tarinoille uusi muoto ja mahdollisuus löytää kuulijansa myös äänen kautta.

Äänikirja on nyt saatavilla Payhip-verkkokaupassani e-kirjan rinnalla.

🐾 Tervetuloa tutustumaan ja kuuntelemaan!

Siirry verkkokauppaan tästä.



perjantai 23. lokakuuta 2026

Lokakuun levollisuudet


Aina levollisuutta ei ole helppo löytää. Joskus mieli käy ylikierroksilla, ajatukset palaavat samoihin asioihin ja pienetkin huolet tuntuvat vievän enemmän tilaa kuin niille oikeastaan kuuluisi. Vaikka tietäisi, ettei kaikkea voi itse ratkaista, mieli saattaa silti yrittää löytää vastauksia ja keinoja, joilla asiat saataisiin järjestykseen.

Tänä syksynä olen joutunut työelämässä pohtimaan omia rajojani. Sitä, mihin kaikkeen minun on tarpeen sitoutua ja mihin ei. Aina ei ole helppoa sanoa ei, varsinkaan silloin, kun tietää pystyvänsä tekemään monenlaisia asioita ja haluaisi, että asiat sujuisivat hyvin. Joskus on kuitenkin osattava tunnistaa, millaisissa olosuhteissa jokin asia on mahdollista tehdä hyvin ja milloin on parempi jättää se tekemättä.

Omien rajojen tunnistaminen ei tarkoita sitä, ettei välittäisi tai haluaisi auttaa. Minulle se on tarkoittanut myös sen hyväksymistä, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse eikä jokaiseen tilanteeseen tarvitse löytää ratkaisua. Voin olla tunnollinen ja vastuuntuntoinen ilman, että kannan vastuuta myös sellaisista asioista, jotka kuuluvat jollekin toiselle.

Olen huomannut, että tämä pätee työelämän ulkopuolellakin. Jos eteen tulee jokin pulma, alan helposti miettiä, miten sen voisi ratkaista. Joskus huomaan jo suunnittelevani muiden puolesta, vaikka kukaan ei ole pyytänyt minua tekemään niin. Ehkä on hyvä opetella välillä pysähtymään ja kysymään itseltään, kuuluuko tämä todella minulle. Aina ei tarvitse tarjota valmista ratkaisua. Toisinaan voi antaa toisen miettiä asian itse.

Tällaiset pohdinnat vievät voimia, vaikka niistä voi myös oppia paljon. Kaikki ei muutu hetkessä, eikä mieli rauhoitu käskemällä. Joskus tarvitaan aikaa, ennen kuin huomaa, kuinka paljon jokin asia on kuormittanut ja kuinka hyvältä tuntuu, kun sen voi viimein jättää taakseen.

Levollisuutta olen löytänyt myös aivan tavallisista asioista.

Koiran kanssa ulkoilu tarjoaa hetken hengähdystauon. Metsässä ajatukset saavat kulkea omia polkujaan, eikä kaikkea tarvitse saada valmiiksi. Kotona taas pienet puuhat etenevät omaan tahtiinsa. On mukavaa laittaa paikkoja kuntoon, tehdä jotakin itselle mieluisaa ja huomata, ettei jokaiseen hetkeen tarvitse mahduttaa mitään erityistä.

Yhtenä iltana levollisuus löytyi lämpimästä teestä, saunasta ja jalkakylvystä. Samalla tulivat hoidetuksi tiskit ja pyykitkin. Iltapala oli syöty, koira ulkoilutettu ja kaikki tarpeellinen tehty. Ei mitään ihmeellistä, mutta juuri siinä taisi olla asian ydin. Minun ei tarvinnut tehdä enää mitään. Sain vain olla ja antaa illan rauhoittua.

Ehkä levollisuus ei aina synny siitä, että kaikki asiat saadaan ratkaistua ja elämä on järjestyksessä. Ehkä se löytyy myös siitä, että uskaltaa tehdä itselleen oikeita päätöksiä, päästää irti turhasta vastuusta ja hyväksyä sen, ettei kaikkeen voi vaikuttaa.

Lokakuun levollisuudet eivät siis ole olleet pelkästään rauhallisia hetkiä arjen keskellä. Ne ovat olleet myös oivalluksia siitä, mitä minun ei tarvitse kantaa mukanani.

Ja ehkä juuri silloin, kun antaa itselleen luvan hellittää, levollisuudelle jää hieman enemmän tilaa.

torstai 8. lokakuuta 2026

Koiranomistajan iloja: Operaatio ohrapellon loppunäytös

Aiemmin kerroin tarinan elokuisesta yöstä, jonka diagnoosiksi vahvistui ohrapellosta koiran turkkiin tarttuneet vihneet eli viljan palat. Tästä syndroomasta seurasi kuitenkin melkoinen jälkitauti. Jos et vielä ole lukenut tätä tosielämän tarinaa, se löytyy täältä.

Tapahtumien kulku, joka sisältää paljastuksia ja pisteen "vihneen" päälle:

Tiistai-keskiviikko yö: 
Miksi Milo ei pysty nukkumaan? Ahaa, ohrapelto on turkissa. Tunnin mittainen poisto-operaatio keskellä yötä. Jossain vaiheessa poisto-operaatiota huomasin, että yöpaitani oli nurinpäin päälläni. No, mitäpäs siitä, jatketaan operaatiota.

Keskiviikkoaamu: 
Ahaa, ohrapeltoa on lattialla, valjaissa ja kynnysmatolla. Siivotaan kotia ja poistetaan yksittäisiä vihneitä edelleen päivän mittaan turkista. Koira ja omistajat väsyneitä, sentään on kesäloma. Voidaan nukkua väsymystä pois.

Torstai- perjantai: 
Yksittäisiä vihneitä edelleen siellä täällä siivouksista huolimatta ja myös Milon turkissa. Miksi Milon vatsa on löysällä? Stressiä vihneoperaatiosta?

Lauantai: 
Pehmolelu tuodaan jo leikkiin. Huh, alkaa jo helpottaa.

Sunnuntaiaamuna: 
Ohrapellolle ilmestyi puimuri. Katsoin sitä ehkä elämäni ensimmäistä kertaa suurella kiitollisuudella. Helpotuksekseni huomaan myös, että Milon vatsakin alkaa palautua normaaliksi.

Myöhemmin: 
Vanhoissa valjaissa verkkokangasvuori oli niin vihneinen kaikista poistoyrityksistä huolimatta. Nehän voisivat pistellä Miloa vatsaan lenkkeillessä. Päätin siis hankkia uudet valjaat suosiolla. Nyt sainkin hankittua samanlaiset valjaat, jotka Milo oli pentuna purrut rikki. Niissä on onneksi vihnevapaa materiaali. Tämä oli tärkeä kriteeri uusia hankkiessa.

Myöskin kynnysmaton päätimme uusia. Ei yksinkertaisesti ollut voimia yrittääkään saada mokomia vihneitä irti matosta.

Reilun parin viikon päästä tapahtuneesta, vein Milon pohjavillapesuun tuttuun trimmaamoon. Ja uskokaa tai älkää, vielä sieltä kainalosta löytyi yksi takkupallo, jonka sisälle oli piiloutunut noita samoja vihneitä! 

Vihdoinkin ohrapeltokeissi on saanut päätöksensä. Potilas on todettu täysin terveeksi, turkki vihneettömäksi ja koti vihnevapaaksi vyöhykkeeksi.

E-kirjan uusi ilme ja päivitys hintaan

E-kirjan uusi ilme ja päivitys hintaan

✨ E-kirjani sai uuden ilmeen ja pienen hinnan päivityksen Joskus asiat kaipaavat pientä uudistumista, niin myös tämä e-kirja. Olen päivitt...