Koiran(kin) hyvinvointi on kokonaisuus, joka elää elämän mukana

Milon myötä olen oppinut, että myös koiran hyvinvointi on samankaltainen kokonaisuus kuin ihmisen. Se on vain tehtävä koiran näkökulmasta ja se on haasteellista, kun koira ei opi puhumaan ihmisten kieltä. Se ei voi kertoa sanoin mitä se kulloinkin tarvitsee tai onko sillä kipuja. 

Se ei ole yksi ruokavalinta, yksi koulutusmetodi tai yksi eläinlääkärikäynti. Se on kokonaisuus, joka elää, muuttuu ja muovautuu elämän mukana, aivan kuten meidän ihmistenkin hyvinvointi.

Tätä en ole oppinut mistään kirjoista tai ohjeista, vaan meidän arjesta. Siitä, kun asiat eivät aina menneet niin kuin ajattelin, ja jouduin pysähtymään kuuntelemaan: mitä minun koirani juuri nyt tarvitsee?

Hyvinvointi ei tarkoita täydellisyyttä. Se tarkoittaa reagointia.

Sama koira, eri elämänvaiheet

Sama koira voi tarvita eri asioita eri aikoina. Välillä enemmän liikettä, välillä enemmän lepoa ja rauhaa.
Välillä ruokaa on tarkennettava, välillä stressi näkyy vatsassa, iholla tai käytöksessä. Välillä keho kertoo, välillä mieli.

Olen huomannut, että kun arki muuttuu, koira muuttuu mukana. Paino, ruokahalu, ruoansulatus, vireystila, herkkyydet, joten mikään ei ole pysyvää. Ja juuri siksi hyvinvointia ei voi rakentaa kiveen hakatuilla säännöillä.

Kuunteleminen on tärkein taito

Minulle tärkein oivallus on ollut tämä: koiran hyvinvointi alkaa havainnoimisesta.

Siitä, että katson koiraa sellaisena kuin se on, enkä sellaisena kuin mitä sen ”pitäisi olla”.
Miten se syö? Nukkuuko se rauhassa? Onko levottomuutta, herkkyyttä, vatsan oireita tai käytöksen muutoksia? Venytteleekö se samalla vai eri tavalla kuin aiemmin?

Usein pienet signaalit kertovat eniten. Ja jos ne sivuuttaa, ne harvoin katoavat itsestään. Liikaa ei myöskään kannata havainnoida koiraa, ettei ala kuvittelemaan jotain mitä ei ole.

Kehon ja mielen yhteys

Koirankaan hyvinvointi ei ole vain fyysistä.
Se on myös hermoston tasapainoa, turvallisuuden tunnetta ja ennakoitavaa arkea.

Stressin lisääntyessä, keho reagoi. Kun arki rauhoittuu, myös oireet usein helpottavat. Kaikki liittyy kaikkeen: liikunta, lepo, ravinto, vuorovaikutus, ympäristö.

Hyvinvointi ei siis ole vain se, mitä koira syö. Se on myös sitä, millaisessa rytmissä ja tunnelmassa se elää.

Muuttaminen ei ole epäonnistumista

Olen joutunut muuttamaan suuntaa monta kertaa. Ruokinnassa. Rutiineissa. Harjoituksissa. Joudun varmaan tekemään niin vielä monta kertaa, mutta en näe sitä enää epäonnistumisena, vaan vastuullisuutena ja välittämisenä.

Hyvinvoinnin ylläpitäminen vaatii rohkeutta myöntää, jos jokin ei toimi ja halua kokeilla toista tapaa. Myöskin omat odotukset voivat olla jotain sellaista, mikä ei ehkä ihan toteudukaan. Itselle vähän niin kävi, kun olin ajatellut lenkkeileväni paljon tyttöjen tanssituntien aikana. Niitä tunteja ei koronan vuoksi pidetty, mutta en olisikaan reaktiivisen koiran kanssa voinut niissä ympyröissä lenkkeillä. Luovuin omista odotuksista ja sain tilalle jotain parempaa. Uudenlaista vuorovaikutusta ja ymmärrystä omaan koiraani ja metsälenkit, joilla meillä kummallakin sekä minulla että koirallani on mukana kaveri.

Ja me opimme yhdessä

Koira opettaa pysähtymään, havainnoimaan ja olemaan läsnä. Se opettaa, että hyvinvointi ei ole päämäärä, vaan meidän yhteinen matka. 

Ja ehkä tärkeintä: hyvinvoiva koira ei ole täydellinen koira. Se on koira, jota kuunnellaan ja sille vastataan.

Helmikuun helmet

Kun katson helmikuuta, näen pieniä, hyviä hetkiä talvinen maisema noiden hetkien taustalla. Oli pari aurinkoista talvipäivää, kuin lupaus siitä, että kevät on tulossa. 

On aina ilo seurata, kun Milo nauttii talvisesta säästä. Ihan sama minkä verran on pakkasta, aina voi piehtaroida lumessa ja juosta kiitäen pellolla. Tosin kovien pakkasten aikaan lenkit jäi lyhyeksi. Tassujen anturat olivat kovilla ja tossut ei mitenkään pysynyt menossa mukana. Pakkasten hellittäessä ollaan tehty sitten pidempiä lenkkejä. Kun lenkki on jäänyt lyhyeksi, ollaan sitten sisällä aktivoitu erilaisin leikein. Namien piilotusta eri tavoilla on hyvää tekemistä ja virikettä. Milolla on myös pari erityisen hyvää lelua, joilla tykkää leikkiä. Se on niin suloista, kun Milo tulee luokse pehmolelu suussa pyytämään, että leikitäänkö nyt. Ei siihen voi sanoa ei.

Kävin hiihtämässä aina, kun vain oli mahdollisuus eikä liian kova pakkanen. Ostin viime vuonna uudet sukset ja niillä on tosi hyvä hiihtää. Nautin kovasti talvisessa maisemassa hiihtämisestä. Lumiset puut ympärillä on jotenkin niin lumoavaa ja auringossa säihkyvä lumi. 

Tässä kuvassa en hiihtänyt auringonlaskuun vaan olin mieheni ja Milon kanssa iltalenkillä. Niin kaunis maisema helmeilevässä helmikuussa.

Ystävyys arjen keskellä

Ystävyyttä on monenlaista, työssä ja vapaa-ajalla. Yhteydenpito voi olla erilaista, usein tai harvemmin. Tärkeintä kuitenkin on se, että oli välissä aikaa vähän tai paljon, voidaan aina jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Vaikka aikaa olisi kulunut pitkäänkin, kun nähdään ja jutellaan, mennyt aika ikäänkuin sulaa pois siitä välistä. Ystävyyden ei tarvitse olla täydellistä, kunhan se on aitoa. Ystävyys kestää aikaa ja etäisyyttä ja silti tietää, että toinen on siellä, kun tarvitset.

Elämän eri vaiheissa ystävyydet saavat uusia muotoja. Kaikki eivät kulje rinnalla koko matkaa, mutta jokainen kohtaaminen jättää meihin jotakin: muiston, opetuksen tai yhteisen ilon.

Ystävyys myös täydentää parisuhdetta. Se voi olla vahva perusta, joka tuo mukanaan esimerkiksi luottamusta, jaettua iloa ja tukea ikäviin tunteisiin.

On myös tärkeää olla ystävä ihan vain itselleen, kohdella itseään ystävyydellä ja armollisuudella. Ei se aina helppoa ole, usein ollaan kaikkein ankarimpia itseämme kohtaan. Silti armollisuuttakin voi ja kannattaa opetella. Itselle sen opettelu on tullut helpommaksi iän myötä.

Hyvät ystävät ovat hyväksi meidän terveydelle. Ystävyys voi vähentää stressiä, yksinäisyyttä, masennusta ja siten parantaa elämänlaatua. Ystävyys voi vaikuttaa fyysiseenkin terveyteen, jos yhdessä lähdetään liikkumaan. Siinä samalla voi jakaa ilot ja surut tai vaikka parantaa maailmaa.

Myös lemmikki on ihmiselle hyvä ystävä, joka tuo elämän iloa, vähentää stressiä ja siten parantaa terveyttämme.

Lemmikkiystäväni Milo

Kaikista erilaisista ystävyyksistä elämän varrella tulee kiitollinen olo. Ilman niitä elämä olisi paljon hiljaisempaa ja yksinäisempää.

Juuri tänään on hyvä hetki sanoa yhdelle ystävälle: olen iloinen, että olet olemassa.

Hyvää Ystävänpäivää 💝

Arjen mittainen rakkaus

Pitkässä parisuhteessa rakkaus ei useimmiten ole suuria eleitä tai näyttäviä hetkiä. Se on arkea, joka on hioutunut yhteiseksi tavaksi olla olemassa.

Se näkyy siinä, että tunnistaa toisen tavat jo ennen kuin ne ehtivät yllättää. Siinä, että osaa nauraa, kun toinen pohtii elämää vakavana asioita, jotka eivät oikeastaan ole vakavia – ja että molemmat ymmärtävät tämän ilman selityksiä.

Rakkaus on myös sitä, ettei kaikkea tarvitse jakaa samalla tavalla. Toinen nauttii yhdestä asiasta, toinen toisesta. Silti ollaan samassa hetkessä, samassa tilassa, omilla valinnoilla, mutta yhdessä. Ei ole tarvetta muuttaa toista tai itseä, vaan antaa molemmille tilaa olla juuri sellaisia kuin ovat.

Pitkä yhdessä eletty elämä tuo mukanaan omat rituaalinsa. Pienet, toistuvat hetket, jotka eivät näytä ulospäin miltään erityiseltä, mutta jotka ovat täynnä merkitystä. Yhteiset iltakävelyt, väsymyksen jakaminen, hiljaiset naurut ja se, että päivän päätteeksi ollaan rauhassa samassa paikassa.

Rakkaus näkyy myös huumorissa. Siinä, että voi kutsua toisen hulluksi hellällä tavalla ja tietää, että se hullutus on tuttua, turvallista ja osa yhteistä tarinaa. Kun on kuljettu rinnakkain tarpeeksi kauan, mikään ei enää tunnu oudolta, vain omalta. Ja juuri siksi se on niin arvokasta.