Islanninkoiran päivä 2026

On taas aika Milon oman erityisen päivän, kun islanninkoiran päivä on täällä.

Aamu alkoi tietenkin tuoksujen tarkastuskierroksella ja aamuruokailulla.

Päivällä kokeiltiin valokuvausta, mutta malli on kovin vastahakoinen. Taito se on sekin, kun onnistuu kameran räpsäisyä väistämään. Jokunen kelvollinen kuva kuitenkin kameran rullaan saatiin.

Päivän ohjelmassa oli myös se vähemmän arvostettu osuus eli kynsien leikkuu, eli eräänlainen tassupedikyyri ja turkin huoltohetki. Onneksi saa edes herkkuja.

Illalla tehtiin päivän viimeinen partiointi ja ruokailun jälkeen rentouduimme omalla idyllisellä terassilla.

Milo ei ehkä itse tiedä päivän merkitystä, mutta minulle tämä on hyvä hetki pysähtyä huomaamaan, miten tärkeä se on ja että sen pitäisi saada tuntea se myös.

On oikeastaan aika ihanaa, että rodulla on oma päivänsä. Pieni muistutus siitä, miten paljon nämä koirat tuovat arkeen.

Viime vuoden tunnelmiin pääset tästä: Milon Islanninkoiran päivä 2025

Heinäkuinen sadepäivä

Heinäkuu on alkanut melko vauhdikkaasti, mutta tänään päivä hiljeni sateeseen. Lähdin silti Milon kanssa lenkille, eikä sade tuntunutkaan haittaavan vaan ihan päinvastoin. Puin Milollekin sadeasun, vaikka se ei sitä juuri arvosta. Harvoin vaatteita tarvitsee, mutta se helpottaa pesua. 

Huomasin, miten harvoin tulee tartuttua kameraan sateella. Usein kauniit kuvat liitetään aurinkoon, vaikka myös sade tekee maisemasta omanlaisensa. Tällä kertaa pysähdyin ja otin muutaman kuvan.

Milo ei säästä välitä. Se kulkee yhtä innokkaasti, oli maa kuiva tai märkä. Eikä minuakaan sade haittaa. Kesäsade on lämmin ja oikeastaan aika rauhoittavaa. Ainakin tänään. Koiraa katsoessa tulee myös hyvä mieli.

Ei heinäkuukaan aina ole aurinkoa ja suunnitelmia. Joskus ne ovat sadepäiviä, joissa huomaa katsovansa ympärilleen hieman tarkemmin.

Milo muistuttaa aina myös levon tärkeydestä.

Kesäkuun kuvat

Kesäkuu on ollut hiljaisempi kuin odotin. Toisaalta se on antanut tilaa luovuudelle. Pitkästä aikaa leivoin sämpylöitä ja olen ommellut itselleni vaatteita, hupparin ja hameen. Nyt teen sopivan paidan hameelle. Milon kanssa ollaan oltu metsässä lenkkeilemässä ja otettu kuvia. Milo ei kamerasta kovin välitä, mutta joitakin hyviä kuvia onnistuin ottamaan. On hassua, miten onnistuukin väistämään kameraa niin taitavasti ja on silti niin kuvauksellinen monenlaista taustaa vasten.

Olen ehtinyt myös selailla kuvia aiemmilta kesiltä. Niissä on ehkä enemmän liikettä, enemmän suunnitelmia. Mutta huomaan, että kaipaan nyt juuri tätä, rauhallisempaa kesää. Ehkä tämä kesä ei ole se, jossa tapahtuu paljon. Ehkä tämä on aikaa, jolloin luovuudelle tulee taas enemmän tilaa.

Ja Milo on kanssani aina läsnä, metsälenkillä tai ompelukoneen äärellä. Se on siellä missä minäkin, välillä mukana liikkeessä, välillä rauhassa lähelläni.

Juhannusviikonlopun tunnelmia

Aurinkoinen ja lämmin sää on hellinyt juhannusta. Alkukuu olikin melko viileää ja nyt alkoi tuntua kesältä. Vihdoinkin sai riippumaton ripustaa terassille ja loikoa siinä. Milo tulee kysymään olisiko pienen leikkihetken aika. Nykyään juhannukset meillä ovat aika pienellä vaivalla syntyvää tunnelmaa. Hyvää ja kevyttä syötävää, vähän luonnonkukkia maljakossa ja muutama koivunoksa saunassa riittää oikein hyvin. 

Myös Milo on tänäkin juhannuksena mukana näissä hetkissä. Aivan kuten viime vuonnakin, jolloin kirjoitin pienistä, merkityksellisistä hetkistä. Voit halutessasi lukea sen tästä.

Kun nyt olen enemmän kiinnittänyt huomiota läsnäoloon, on se alkanut tuntua yhä luontevammalta. Vaikka elämässä välillä on huolia, olen onnistunut löytämään merkityksellisiä hetkiä, jotka kantavat eteenpäin.

Tämän juhannuksen ajatus taitaa siis olla: Kaikkea ei tarvitse olla paljon, jotta se riittää.

Tästä on hyvä jatkaa kesää eteenpäin.