✨ Joululahja blogin lukijoille ✨

 ✨ Joulu on antamisen aikaa, ja halusin tänä vuonna antaa teille, blogini lukijoille, pienen lahjan. 💖Olen koonnut tähän blogipostaukseen yhden luvun e-kirjastani Tassunjälkiä sydämessä. ✨

Kirja kertoo tarinoita elämästä koirieni kanssa – niistä hetkistä, jotka jättävät tassunjäljet sydämeen. 

🎄 Ota kuppi glögiä tai kuumaa kaakaota, kääriydy vilttiin ja tule hetkeksi tarinan pariin. 

Tässä on minun joululahjani sinulle.

Luku 3: Islanninlammaskoira - ihana, pörröinen pohjoistuuli

En ollut tutkinut islanninlammaskoiria ennen kuin törmäsin niihin tosielämässä. Rotuja olimme tutkailleet, kun mielessä oli toisen koiran hankinta. Silloisella työkaverillani oli islanninlammaskoira ja pentuaikeita, ja siitä se ajatus sitten lähti. Jotain siinä yhdistelmässä - ilmettä, kokoa, karvaa, luonnetta - pysäytti. Rodussa tuntui olevan sellaista omapäistä lämpöä ja rehtiä rehellisyyttä, joka puhutteli heti.

Islanninlammaskoira on alun perin Islannista (kuinka ollakaan), ja se on vanha paimenkoirarotu. Se on tottunut vaihteleviin sääoloihin ja liikkuvaan elämään, ja sen kyllä huomaa: energinen, ilmeikäs, rohkea ja samalla herkkä. Se rakastaa rutiineja ja omaa perhettään, ja vaikka se saattaa vaikuttaa itsenäiseltä, se on oikeasti hyvin kiintynyt omiin ihmisiinsä. Tietyllä tavalla reaktiivisuus kuuluu rotuun ja ehkä tässä ajassa vähän liikaa ajatellaan, että koiran pitää kulkea ihmisen vierellä nätisti ja hiljaa välittämättä ärsykkeistä. Kun asiaa ajattelee koiran näkökulmasta, se ei tunnu luonnolliselta koiran toiminnalta.

Moni ihastuu ulkonäköön - ja kieltämättä, onhan se söpö. Mutta se ei ole mikään koristekoira, se on työkoirarotu. Islanninlammaskoira tarvitsee tekemistä, tilaa olla oma itsensä ja aikaa oppia. Se ei miellytä miellyttämisen vuoksi, vaan silloin kun se näkee siinä järkeä. Ja kun yhteys löytyy, se on ihan ainutlaatuinen.

Milo on monella tavalla täydellinen edustaja rotuaan - ja sitten taas ei ollenkaan. Koirani on Milo, ja se tekee siitä erityisen.

 

✨ Jos tämä luku toi sinulle joulunodotuksen lämpöä, löydät lisää samanlaisia tarinoita e-kirjastani Tassunjälkiä sydämessä.
📚 Se on saatavilla verkkokaupassa – täydellinen luettava joulunpyhiin.
👉 https://payhip.com/Onnenpisaroita 

Toivon, että nämä tarinat voivat koskettaa sinuakin ja tuoda pieniä tassunjälkiä omaan sydämeesi.

🎄Ihanaa joulunaikaa!🎄

Joulukuun ilta Milon kanssa

On joulukuu, ja päivä alkaa hiljalleen kääntyä iltaan. Milo katselee ikkunasta, kun palaan töistä kotiin. Pääsen ovesta sisään, ja Milo tervehtii minua tarkistaen samalla, tuliko mukanani muita perheenjäseniä.

Päästän Milon takapihalle ja valmistaudun päivälliselle. Puolisoni saapuu töistä, ja Milo haluaa tulla takapihalta vastaan isäntää ovelle. Syömme yhdessä, ja annan myös Milolle ruokaa.

Seuraavaksi sytytetään takkaan tuli ja otetaan pieni lepohetki, ja sitten lähdemme kävelylenkille. Lenkin jälkeen Milo saa palkinnoksi luun. Valmistan seuraavan päivän eväät töihin ja laitan muutaman joulukoristeen esille. Milo on mukana tutkimassa, mitä joulukoristelaatikosta löytyykään. Jouluvalmistelut ovat hyvällä mallilla.

Milo kantaa suussaan pehmolelua ja alkaa leikkihetki, joka kestää muutaman minuutin. Piilotan Milolle muutaman namin viltin alle, ja hän saa etsiä ne nenällään ja nauttia palkinnosta.

Juomme puolison kanssa glögit, ja Milo käy pöydän alle jalkojemme viereen makaamaan. Hetken päästä Milo tuumaa, että jotakin tekemistä tarvitaan, ja haluaa hetkeksi ulos takapihalle. Sisälle palattuaan alkaa taas pieni leikki vinkupossun kanssa ja tehdään muutama harjoitus namipalkalla.

Sauna lämpiää, ja syömme iltapalaa. Saunan lämpiämistä odotellessa rapsuttelen Miloa. Saunassa Milo tykkää tulla kylpyhuoneen lattialle makaamaan, ja kun tulen sieltä pois, on Milolla kiire takaisin takapihalle.

Teemme iltatoimet, ja Milo pyytää päästä sisälle. Pesen Milon hampaat, ja sitten käymme nukkumaan.

Näissä pienissä arjen hetkissä on joulun taikaa. Yhdessäolo, rauha ja rakkaus läsnä läpi pitkän talvi-illan. Milo on mukana joka askeleella, ja juuri ne pienet hetket tekevät tästä ajasta erityisen.

Ei ole tästä pallosta leikkipalloksi, tuumaa Milo. Milon lempilelu on pallo.

Joulunodotuksen tunnelmointia

Minulla on tapana hoitaa joululahjaostokset mahdollisimman pitkälle jo marraskuussa. Ihan siitä syystä, että joulukuussa on kaupat täynnä muitakin lahjaostoksilla ja on sitä joulukuussa muutakin tekemistä. Kun lahjat on hyvällä mallilla, joulunodotus antaa minulle rauhallisemman sävyn. Ei tarvitse juosta, ehtiä eikä stressata.

Kun lahjat on hoidettu, siirryn joulukortteihin. Ihan kaikkia en askartele itse, vaan mukana on myös valmiita kortteja. Siinäkin on oma tunnelmansa – kynä kädessä, ehkä hiljainen musiikki taustalla ja ajatus toisesta ihmisestä, jolle kortti on menossa. Pieni pysähtymisen hetki arjen keskellä.

Joulukuun alussa joulukoristeet otetaan esille. Ei kaikkea kerralla, vaan vähän silloin tällöin. Samalla alan mielessäni suunnitella jouluruokia ja tehdä kauppalistoja. Aineksia ostan sen verran etukäteen kuin se on mahdollista, jotta jouluviikolla ei tarvitse enää miettiä aivan kaikkea.

Jouluviikolla valmistetaan sitten jouluruoat. Tämä systeemi on minulle osoittautunut toimivaksi: tekeminen on jaettu useammalle viikolle, eikä mikään kasaannu viime hetkeen. Näin joulun alla ei tule kiireen tai uupumuksen tunnetta, vaan pystyn nauttimaan myös ihan tavallisista arkipäivistä joulunodotuksen keskellä.

Tätä joulunodotus on minulle ennen kaikkea tätä: hiljaista valmistautumista, lempeää ennakointia ja pieniä tekoja, jotka keventävät joulukuuta. Kun kaikkea ei jätä viimeisiin päiviin, joulu saa oikeasti tulla rauhassa.

Milon tapa katsella maailmaa

Tämä juttu on julkaistu myös Islanninkoirien -yhdistyksen omassa lehdessä Hundurissa, mutta halusin jakaa sen tänne blogiini, koska tämä Milon hauska tapa saa hymyn huulilleni joka kerta. 

Milolla on hauska tapa istua portailla niin, että takapuoli on ylemmällä ja etujalat alemmalla askelmalla. Siinä on hyvä tähystää omalle pihalle. Kesäisin istun usein sen viereen teekupin kanssa. Milo tarkkailee ympäristöä, ohitse lentävää lintua ja minä nautin hetkestä. Hetkeä, jossa on vain aurinko, hiljaisuus, minä ja minun hassusti istuva koirani.