Blogisarja: Näin kirjoitan! Timon tietokone

Muistat varmasti ajan, kun tietokoneet eivät vielä olleet joka kodissa. Muistan meidän ensimmäisen tietokoneen, kuinka erilainen se oli silloin ja nyt. Ja tässä sitä nyt kirjoitetaan läppärillä tätäkin blogisarjan osaa, kun aikaa on kulunut melkoisesti tämän aineen kirjoittamisesta.

Tämä neljännen luokan aineeni siis kertoo kekseliäästä pojasta, joka suunnittelee ja rakentaa tietokoneen. Myöskin perheenjäsenten puuhat ja reagoinnit on kuvattuna tarinassa. Tarinan kirjoitusvuosi on 1988.

Kuvassa "Timon tietokone" ja suunnittelutarvikkeet. Kynäteline on minun vanha ja on suurinpiirtein noilta ajoilta, kun ainetta on kirjoitettu.

TIMON TIETOKONE

Timolla oli sisko Tiina ja isoveli Jukka, äiti Ritva ja isä Reino. Timo suunnitteli jotakin salaperäistä. Tiina kokosi palapeliä. Tiina oli jo vaikka kuinka monta kertaa koonnut palapelin. Lopulta hän kyllästyi ja kysyi Timolta: Mitä sinä piirrät? Timo vastasi: En mitään erikoista. Tiina huokaisi. Jukka oli huoneessaan lukemassa jännäreitä. Hänellä oli niitä ja kirjastosta hän lainasi lisää. Timo sai piirroksen valmiiksi. Hän meni näyttämään sitä äidille ja isälle. Isä sanoi piirrosta ihan hyväksi ja äiti kysyi, mikä se on? Se on minun tietokoneeni. Sehän on hieno, kehui äiti. Timo meni vajaan ja rakensi tietokonetta. Hän kokeili sitä, mutta se ei toiminutkaan odotusten mukaisesti. Hän huomasi, että siitä puuttui muttereita. Hän laittoi mutterit paikoilleen. Silloin tietokone toimi. 

Blogisarja: Näin kirjoitan! Pankkiryöstö

Edellisessä aineessa päähenkilönä toimi naispoliisi, mutta tämän tarinan päähenkilöinä onkin rosvoja.

Mieleeni tulee lapsuudesta tuttu laulu kolmesta iloisesta rosvosta. Muistatko sinäkin Rosvolaulun? 

"Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä." Kasper, Jesper ja Joonatan laulussa seikkailee ja ryöstävät ainakin leipää, lihaa ja vaatteita.

Mutta tässä minun neljännen luokan aineessa mennään pidemmälle - 

nimittäin tehdään PANKKIRYÖSTÖ.

✨ Näihin tarinoihin on mielestäni hauska liittää myös jotakin nykyhetkestä – jokin esine, kuva tai muisto, joka jollain tavalla kytkeytyy tarinan aiheeseen. Tässä tapauksessa mukana on kuva pinjatasta, jonka tein itse syntymäpäivälahjaksi sukulaispojalle. Se on aarrearkun muotoinen ja pursuaa leikkirahaa ja muita pieniä "aarteita". Sopii minusta oikein mainiosti tämän hurjan tarinan kylkeen!

PANKKIRYÖSTÖ

Olipa kerran kolme rosvoa. He olivat varastaneet paljon ja olivat rangaistuksensa saaneetkin. Se oli heille oikein. Näiden kolmen nimet olivat Kalle, Timo ja Seppo.  

Kerran he päättivät lähteä tekemään ryöstöä. Yöllä he lähtivät matkaan. Pankissa oli vahingossa jätetty ikkuna auki. He pujahtivat pankkiin. He etsivät kassakaapin. Se löytyi pian. 

He ottivat rahat ja juoksivat ikkunasta ulos. Mutta hälyttimet rupesivat piippaamaan. Rosvot olivat unohtaneet auton avaimet ikkunan alle. Kalle, Timo ja Seppo lähtivät juoksemaan pakoon, mutta poliisit saivat rosvot kiinni. Ja he joutuivat vankilaan.

Blogisarja: Näin kirjoitan! Poliisi Kerttu ja hänen apulaisensa

Poliisi Kerttu – kolmannen luokan tarinassa

Tässä kolmannen luokan aineen tarinassa seikkailee poliisi Kerttu ja hänen apulaisensa. Tarina on monella tapaa hieno: päähenkilönä on nainen, mikä tuntuu erityisen merkitykselliseltä, kun muistelee, milloin tämä on kirjoitettu. Lapsena se ei ehkä ollut mitenkään erityinen valinta, mutta nyt tarinaa lukiessa se tuntuu rohkealta ja kekseliäältä.

Tähän julkaisuun sopii täydellisesti myös kuva muutaman vuoden takaa, jolloin työskentelin (pilke silmäkulmassa) roskapoliisina Vantaan Energialla. Kiersin asiakasryhmissä opastamassa roskien lajittelua – päässäni tietenkin poliisinhattu! Kuvasta voisi aivan hyvin ajatella, että siinä on Kerttu poliisi itse.

Ja nyt - tässä on se tarina:

POLIISI KERTTU JA HÄNEN APULAISENSA

Kerran oli poliisi, jonka nimi oli Kerttu. Hän oli hyvä poliisi ja hän onnistui aina. Hän onnistui tämänkin kerran. Mutta vähällä oli, ettei rosvot onnistunut rosvoamaan. Mutta kerran rosvot aikoivat varastaa. He päättivät, että he menisivät kauppaan rosvoamaan. Ja ensi yönä he menevät kauppaan varastamaan. Poliisi oli melkein arvannut, että he menevät leipuriin. Mutta Kerttu oli arvannut väärin. Niinpä Kerttu meni leipuriin. Pian menivät rosvot leipurin ohi. Poliisilla oli myös apulaisia. Apulaiset näkivät rosvot ja menivät Kertulle kertomaan. Vai niin, sanoi Kerttu. Meidän on saatava kiinni ne rosvot, niin sanoivat apulaiset. He lähtivät kauppaan. Tuolla, apulaiset kuiskasivat. Mentiin, Kerttu sanoi. He menivät rosvoja kiinni ottamaan. He saivat kiinni rosvot ja veivät vankilaan. Rosvot olivat vankilassa kaksi vuotta. Sitten he pääsivät pois vankilasta.

 

Blogisarja: Näin kirjoitan! Vanhan koivun tarina

Tämä blogisarjan osa kertoo koivusta.
Minä pidän paljon koivuista – niissä on minusta jotain erityistä, ja otan mielelläni niistä kuvia. Koivuhan on yksi suomalaisen maiseman kulmakivistä. Kuvan koivu on kaunis: aurinko pilkistää oksien välistä, on kesä ja lämmin. Sellaisia hetkiä, jolloin tekee mieli pysähtyä, katsoa ja vain kuunnella luontoa. Onko sinulla jokin lempipuu?

Tämä viidennen luokan aine on hieman surullinen, mutta samalla se kertoo siitä, mikä on elämässä joskus väistämätöntä – luopumisesta. Jo lapsena kirjoitin siitä, kuinka luonto muuttuu ja millaisia tunteita se herättää.

VANHAN KOIVUN TARINA

Erään koivun vieressä seisoi mökki, jossa asui perhe. Lapsia oli neljä. Kolme lasta oli viisi vuotiasta ja yksi kuusi vuotta. Heidän nimet olivat Riikka, Katja, Mikko ja Jukka. 

Oli kuuma kesäpäivä. Pihalla oli puro, jonne Mikko ja Jukka usein menivät uittamaan laivojaan. Tytöillä oli takapihalla leikkimökki. Sitten kului useita kuukausia ja puu kasvoi, kunnes se oli niin vanha, että isä ja äiti suunnittelivat puun kaatoa. Lapset olivat heti vastaan isän ja äidin suunnitteluja. Laitetaan sitten uuden puun taimi samalle kohdalle, äiti keksi. Kaikki miettivät ja pian tytöt innostuivat. Pojat aprikoivat ja lopulta hekin suostuivat. 

Seuraavalla viikolla puunkaatajat oli määrä saapua, mutta he eivät tulleetkaan sillä viikolla. Missäs ne viipyvät, äiti ihmetteli. Seuraavalla viikolla saapuivat puunkaatajat. He olivat erehtyneet päivästä.