Marraskuu alkaa olla jo joulunodotusaikaa aluillaan, täällä on tehty jo toivomuslistoja ja kyselty äidiltä joulukalenterin edistymistä. Perinteinen pyykkinarujoulupussikalenterit on tulossa tytöille tänäkin vuonna. Enemmän tehtäväkortteja kuin sitä "krääsää".
Olen saanut kotona uuden "arvonimen". Olen joskus sanonut, etten halua itseäni kutsuttavan mutsiksi. Minusta se ei ole kivan kuuloista. Tytöt ovatkin hiljattain alkaneet kutsua mami-nimellä. Se kuulostaa itse asiassa hellyyttävältä.
Minun koulu sujuu mukavasti. Ei ole montaa koulupäivää jäljellä, mutta tutkinnon suorittamiseen on aikaa koko ensi vuosi. Paljon oppimista tapahtuu töissä. On hyvä, kun voi koulussa opetettuja asioita kokeilla töissä ihan käytännössä, kun asiat ovat vielä tuoreessa muistissa. Ja jos herää kysymyksiä, niitä voi kysyä vaikka seuraavana koulupäivänä. Oppisopimus on ihan mahtava opiskelumuoto.
Yhtenä päivänä, kun ensilumi oli satanut ja tulin koulusta kotiin niin nuorempi tytöistä oli tehnyt lumiukkoja. Siinä oli koko meidän perhe koira mukaanlukien.
<3 <3 <3 <3
Elämäni hyviä, kauniita ja merkityksellisiä hetkiä – pisaroita, joita satelee sydämeeni ja elämääni.
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Virran mukana – paikka, jossa aika pysähtyy ja kulkee
Tänään kulkiessani tuttua reittiä joenvartta pitkin, auringonkeltaisissa saappaissani, Milon juostessa mukana, tajusin jotakin: ...
-
Vanhempi tytär on nyt täyttänyt kymmenen vuotta. Meidän pääsiäisvauva! Niin se aika vaan menee... Iso tyttö jo. Ensimmäinen "alaks olee...
-
Hyvin olen viihtynyt yksikössä, johon siirryin viimeksi, kun kirjoitin. Miehenikin valmistui ja viime syksynä aloitti uudet opinnot. Minun ...
-
Sain sydäntä lämmittävää palautetta työparilta, sanoi että olen hyvin sisäistänyt uuden työn ja johtajallekin kertoi, että meillä sujuu oi...