Maaliskuun muodot

Kirjoittaminen on toisinaan äärettömän helppoa ja vaivatonta ja taas toisinaan tuntuu, että ei synny oikein mitään. Toisinaan se on jotain siltä väliltä, jolloin ajatukset hakevat muotoa ja tekstiä alkaa pikku hiljaa syntyä, kun antaa sille tilaa. Ei pakottamalla, vaan seuraamalla uteliaana mitä seuraavaksi muodostuukaan ruudulle tai paperille. Luin myös jostakin, että kirjoittaminen on kehonhuoltoa. Voin itseni puolesta hyvin olla samaa mieltä. Minusta se on myös mielenhuoltoa. Kirjoittaminen rentouttaa monella tavalla. Jos kirjoittaa asioisita, joita ei halua muiden lukevan, niin sen voi hyvin kirjoittamisen jälkeen hävittää. Se voi olla terapeuttistakin, jos asia on sellainen minkä haluaa ikäänkuin saattaa päätökseen.

Minulla oli hiljattain tilanne, joka alkoi ahdistaa ja tunne jäi jotenkin vähän päälle. En tässä nyt tilannetta avaa tämän enempää vaan haluan kertoa miten sen tunteen sain purettua. Ahdistava tunne jäi siis päälle vaikka tilanne olikin ohi. Puolisoni oli reissussa ja olin illan yksin koirani kanssa. Yksin siinä mielessä, että ei ollut toista ihmistä kotona. Lämmitin saunan ja laitoin jalkakylvyn. Sillä olikin yllättävästi maadoittava vaikutus ja tunne hiukan helpotti. Seuraavana päivänä ystävän kanssa metsälenkillä sain asian puhuttua, jolloin ahdistava tunne hävisi kokonaan. Toki riippuu ahdistavan tunteen laadusta kuinka sen saa purettua.

Ehkä maaliskuun muodot ovat juuri tätä, kaikki ei muotoudu tai selkiydy heti. Ajatukset ja tunteet tarvitsevat välillä aikaa, käsittelyä ja lempeyttä ennen kuin loksahtavat paikoilleen. Vähän niinkuin näinhän tämän piti mennäkin. Tärkeintä on kuitenkin, että ollaan matkalla kohti omaa ymmärrystä. Joskus tarvitsee pysähtyä ja joskus taas täytyy pysyä liikkeessä. Ja juuri tässä on lohdullisuutta, mikään ei ole rikki vaan vasta muotoutumassa.

Luonto on maaliskuussa muotoutumassa aivan kuten ajatuksetkin.

Koiran(kin) hyvinvointi on kokonaisuus, joka elää elämän mukana

Milon myötä olen oppinut, että myös koiran hyvinvointi on samankaltainen kokonaisuus kuin ihmisen. Se on vain tehtävä koiran näkökulmasta ja se on haasteellista, kun koira ei opi puhumaan ihmisten kieltä. Se ei voi kertoa sanoin mitä se kulloinkin tarvitsee tai onko sillä kipuja. 

Se ei ole yksi ruokavalinta, yksi koulutusmetodi tai yksi eläinlääkärikäynti. Se on kokonaisuus, joka elää, muuttuu ja muovautuu elämän mukana, aivan kuten meidän ihmistenkin hyvinvointi.

Tätä en ole oppinut mistään kirjoista tai ohjeista, vaan meidän arjesta. Siitä, kun asiat eivät aina menneet niin kuin ajattelin, ja jouduin pysähtymään kuuntelemaan: mitä minun koirani juuri nyt tarvitsee?

Hyvinvointi ei tarkoita täydellisyyttä. Se tarkoittaa reagointia.

Sama koira, eri elämänvaiheet

Sama koira voi tarvita eri asioita eri aikoina. Välillä enemmän liikettä, välillä enemmän lepoa ja rauhaa.
Välillä ruokaa on tarkennettava, välillä stressi näkyy vatsassa, iholla tai käytöksessä. Välillä keho kertoo, välillä mieli.

Olen huomannut, että kun arki muuttuu, koira muuttuu mukana. Paino, ruokahalu, ruoansulatus, vireystila, herkkyydet, joten mikään ei ole pysyvää. Ja juuri siksi hyvinvointia ei voi rakentaa kiveen hakatuilla säännöillä.

Kuunteleminen on tärkein taito

Minulle tärkein oivallus on ollut tämä: koiran hyvinvointi alkaa havainnoimisesta.

Siitä, että katson koiraa sellaisena kuin se on, enkä sellaisena kuin mitä sen ”pitäisi olla”.
Miten se syö? Nukkuuko se rauhassa? Onko levottomuutta, herkkyyttä, vatsan oireita tai käytöksen muutoksia? Venytteleekö se samalla vai eri tavalla kuin aiemmin?

Usein pienet signaalit kertovat eniten. Ja jos ne sivuuttaa, ne harvoin katoavat itsestään. Liikaa ei myöskään kannata havainnoida koiraa, ettei ala kuvittelemaan jotain mitä ei ole.

Kehon ja mielen yhteys

Koirankaan hyvinvointi ei ole vain fyysistä.
Se on myös hermoston tasapainoa, turvallisuuden tunnetta ja ennakoitavaa arkea.

Stressin lisääntyessä, keho reagoi. Kun arki rauhoittuu, myös oireet usein helpottavat. Kaikki liittyy kaikkeen: liikunta, lepo, ravinto, vuorovaikutus, ympäristö.

Hyvinvointi ei siis ole vain se, mitä koira syö. Se on myös sitä, millaisessa rytmissä ja tunnelmassa se elää.

Muuttaminen ei ole epäonnistumista

Olen joutunut muuttamaan suuntaa monta kertaa. Ruokinnassa. Rutiineissa. Harjoituksissa. Joudun varmaan tekemään niin vielä monta kertaa, mutta en näe sitä enää epäonnistumisena, vaan vastuullisuutena ja välittämisenä.

Hyvinvoinnin ylläpitäminen vaatii rohkeutta myöntää, jos jokin ei toimi ja halua kokeilla toista tapaa. Myöskin omat odotukset voivat olla jotain sellaista, mikä ei ehkä ihan toteudukaan. Itselle vähän niin kävi, kun olin ajatellut lenkkeileväni paljon tyttöjen tanssituntien aikana. Niitä tunteja ei koronan vuoksi pidetty, mutta en olisikaan reaktiivisen koiran kanssa voinut niissä ympyröissä lenkkeillä. Luovuin omista odotuksista ja sain tilalle jotain parempaa. Uudenlaista vuorovaikutusta ja ymmärrystä omaan koiraani ja metsälenkit, joilla meillä kummallakin sekä minulla että koirallani on mukana kaveri.

Ja me opimme yhdessä

Koira opettaa pysähtymään, havainnoimaan ja olemaan läsnä. Se opettaa, että hyvinvointi ei ole päämäärä, vaan meidän yhteinen matka. 

Ja ehkä tärkeintä: hyvinvoiva koira ei ole täydellinen koira. Se on koira, jota kuunnellaan ja sille vastataan.