Onnenpisaroita - arjen oivalluksia ja luonnonrauhan hetkiä
Elämäni hyviä, kauniita ja merkityksellisiä hetkiä – pisaroita, joita satelee sydämeeni ja elämääni.
lauantai 5. heinäkuuta 2025
Luottamuksen tiellä – koirani turva ja tuki
keskiviikko 25. kesäkuuta 2025
Virran mukana – paikka, jossa aika pysähtyy ja kulkee
Tänään kulkiessani tuttua reittiä joenvartta pitkin, auringonkeltaisissa saappaissani, Milon juostessa mukana, tajusin jotakin: täällä olen tuntenut kaikki tunteet. Ahdistusta, uupumusta, iloa, surua, onnea – kaikkea, mitä elämä on eteen tuonut.
Sillä elämä on muutakin kuin vain onnenpisaroita.
Polku, jota kuljetaan sydän mukana
Alussa kuljin tätä reittiä ensimmäisen koirani Matildan kanssa. Sitten Matildan ja Milon. Nyt vain Milon.
Päivänä, jolloin Matilda nukkui pois kotonamme, keräsin maljakkoon luonnonkukkia. Kun ne kuihtuivat, heitin ne jokeen ja katselin, kuinka virta vei ne mukanaan.
Niin kuin aika kulkee – eteenpäin, lempeästi tai joskus väkevästikin.
Kun tytöt olivat pieniä, teimme eväshetken kohtaan, jossa vesi solisee. Raahasimme aurinkotuolit mäkeä alas – ja myöhemmin tietenkin takaisin ylös. Keväisin näkee joutsenia, jotka uivat tai tepastelevat rantamaalla. Olen pysähtynyt katsomaan ja kuvaamaan niitä. Milo antaa niiden olla, melko rauhassa.
Tuo joenvarsireitti on minulle hyvin merkityksellinen paikka. Se oli se ajatus, jonka tänään ymmärsin selkeämmin kuin ennen.
perjantai 20. kesäkuuta 2025
Pieniä onnenhetkiä arjessa - läsnäolon juhlaa!
On helpottavaa huomata, että onni ei aina tarvitse suunnitelmaa. Se voi löytyä siitä, kun sade rummuttaa kattoon tai kun maljakossa seisoo kolme omaa kukkaa.
Päivät soljuvat, eikä ole kiire. Ehkä tämä onkin se paras kesän muoto – läsnäoloa ja tekemisistä nauttimista.
Hiljaisia hetkiä - pieniä oivalluksia
Pieniin asioihin keskittyminen tuo elämään yllättävän paljon hyvää. Niinkuin sanotaan pienistä puroista syntyy suuri joki. Olenkin lempeydellä tarkastellut omia hyvinvointiini liittyviä juttuja ja niistä on syntynyt merkityksellisiä oivalluksia. Ja juuri tuo läsnä olemisen huomioiminen arjessa on pieni, mutta iso asia. Kuinka koiran läsnäolo tai luonnossa jonkin hienon kasvin huomaaminen voi tuoda sellaista palautumista, joka kantaa.
Toivon sinulle juuri sinun näköistä juhannusta – olipa se rauhallinen hetki omassa pihassa, kävelylenkki luonnossa tai yhdessäoloa läheisten kanssa.
Juhannus saa pysähtymään. Toivon sinulle lempeitä hetkiä luonnon ja rauhan äärellä. |
🌿 Lempeää juhannusta kaikille lukijoilleni! 🌿
sunnuntai 15. kesäkuuta 2025
Tassunjälkiä paidassa
Löysin Ommel-festareilta nämä silityskuvat, ja olihan se silitettävä.
perjantai 13. kesäkuuta 2025
Polkuja pitkin – elämää seuraten
tiistai 3. kesäkuuta 2025
Pieni palautehetki - suuri ilo sydämessä
Ensimmäiset lukijat ovat saaneet kirjani luettavakseen, ja palaute on ollut lämmintä ja koskettavaa.
Moni on sanonut yllättyneensä siitä, että olen kirjoittanut kirjan – vaikka kirjoittaminen on aina ollut minulle luontevaa. Osa tuttavista muisti, että minulla on kirjoittamisen into, mutta monelle se tuli uutena puolena.
Erityisen merkitykselliseltä on tuntunut palautteet, joissa lukija kertoo liikuttuneensa, löytäneensä kirjan sivuilta jotain tuttua tai jopa oppineensa uutta.
Kiitos jokaiselle, joka on lukenut, kysynyt, tykännyt, kommentoinut tai jakanut pienen hetken kanssani tämän projektin äärellä. Nämä hetket tuntuvat suurilta. ❤️
Tässä kirjasta poimittuja pieniä lukunäytteitä.
Tästä kaikki alkoi:
Meidän matkamme koirien kanssa alkoi Matildasta. Sittemmin joukkoon liittyi islanninlammaskoira Milo, jonka kanssa olemme opetelleet elämää reaktiivisen koiran näkökulmasta. Hän on opettanut minulle valtavasti koiran lukemisesta ja myös itseni lukemisesta - mutta ennen kaikkea siitä vuorovaikutuksesta, jota ihmisen ja koiran välillä voi olla.
Matildalla on aina paikka sydämessäni ja kaipaus on yhä kova. Kiitos Matilda yhteisistä vuosista.
Matilda opetti meille iloa, rauhaa ja läsnäoloa. Hän oli ensimmäinen - ja aivan erityinen. Ja siitä kaikki alkoi.
Islanninlammaskoira tarvitsee tekemistä, tilaa olla oma itsensä ja aikaa oppia. Se ei miellytä miellyttämisen vuoksi, vaan silloin kun se näkee siinä järkeä. Ja kun yhteys löytyy, se on ihan ainutlaatuinen.
Milo on monella tavalla täydellinen edustaja rotuaan - ja sitten taas ei ollenkaan. Koirani on Milo, ja se tekee siitä erityisen.
Kirjasta löytyy myös:
-Milon haastattelu
-TOP 5 tilannetta, joissa en ollut valmis - ja mitä opin niistä
-TOP 3 Milon lempipuuhia
-TOP 3 Näistä Milo ei pidä - ei mun juttu
sunnuntai 18. toukokuuta 2025
Tassunjälkiä sydämessä
Tässä viimeisimmän päivityksen välissä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista.
Tein työelämässä rohkean hypyn, kun vaihdoin työpaikkaa kolme vuotta sitten. Työ itsessään oli samaa, mutta ympäristö täysin erilainen. Hyppäsin päiväkotimaailmasta teollisuusalalle. Siivoan tavallisia toimisto- ja sosiaalitiloja, mutta myös tehdasta ja sen puhdastiloja. Työmatka on mukavan lyhyt. Voin kulkea sen pyörällä, kävellen tai kimppakyydissä. Voin siis valita fiiliksen tai menojen mukaan. Uuden oppimista tuli puhdastilojen myötä.
Tyttäret ovat jo täysi-ikäisyyden saavuttaneet, toinen maailmalla, koirankin itselleen hankkineena ja toinen vähän aikaa vielä täällä. Opiskeluja saatu päätökseen ja uusia aloitettu tai aloittamassa sekä työkuvioita tietenkin. Toinen kahvilaympäristössä ja toinen hevosalalla.
Koiramme Milon kanssa yhteistä matkaa on kuljettu viisi vuotta. Matildasta jouduimme luopumaan pari vuotta sitten. Kaipaan yhä kovasti Matildaa, mutta Milon läsnäolo tuo lohtua ja iloa.
Koira-arjesta olen kirjoitellut tekstejä ja aloin tekemään niistä kokoelmaa. Nyt tekstit ovat pienenä e-kirjana. Se on ostettavissa täältä pienellä tukihinnalla.
🔹 Payhip-sivusto on englanninkielinen, mutta käyttö on selkeää.
🔐 Maksaminen on turvallista ja onnistuu kortilla Stripe-maksupalvelun kautta.Kirjan nimi on otsikossa, Tassunjälkiä sydämessä ja se on tarina kahdesta koirasta ja yhdestä oppimismatkasta.Tämä projekti on jännittävä ja uusi aluevaltaus, mutta myös antoisa kokemus. Pidän kirjoittamisesta ja kokemuspohjaisesti minun on helppo kirjoittaa. Toivottavasti niitä on myös mukavaa lukea.
Luottamuksen tiellä – koirani turva ja tuki
Kävin Milon kanssa lenkillä ja se oli siitä erilainen lenkki, kun ei tullut yhtään häiriötä koko matkan aikana. Joten reaktiivisuudesta ei ...

-
Vanhempi tytär on nyt täyttänyt kymmenen vuotta. Meidän pääsiäisvauva! Niin se aika vaan menee... Iso tyttö jo. Ensimmäinen "alaks olee...
-
Hyvin olen viihtynyt yksikössä, johon siirryin viimeksi, kun kirjoitin. Miehenikin valmistui ja viime syksynä aloitti uudet opinnot. Minun ...
-
Noora mietiskelee mikä hänestä isona voisi tulla. Mahdollisia ammatteja löytyi monta: tarjoilija, leipuri, kirjailija, avaruusmatkailija, ve...