Islanninkoiran päivä 💖💦

Islanninlammaskoira rodulla on oma päivä ja se on 18.7. 

Tänä vuonna teimme retken uimaan. Milo on kyllä enemmän kahlaaja ja lenkkeilijä, mutta vähän saatiin on innostettua uimiseenkin. Toki sitten polkuja pitkin vähän lenkkeiltiinkin. Milolla tuntui olevan mukavaa ja se olikin ihan päätarkoitus tänään. 

Huomenna mennään samoihin maisemiin koirakaverin kanssa, joten kivaa tulee olemaan huomennakin.

Ymmärrystä, tukea ja tanssiaskelia – arkea reaktiivisen koiran kanssa

Lenkki koirani kanssa ilman häiriöitä on siis harvinaista. Yleensä lenkeillä on vähintäänkin yksi häiriö, yleensä muutama. Auto tai muu kulkuneuvo, ihminen koiran kanssa tai ilman. Toiset häiritsee enemmän kuin toiset. Tähän vaikuttaa moni asia: etäisyys, vauhti, minun tunnetila, koiran tunnetila ja vireystaso ja niin edelleen. Sitten on vielä hajuhäiriöt. 

Jos mahdollista vältetään häiriö muuttamalla reittiä. Jos se ei onnistu, katson mitä koirani olisi tekemässä. Jos pysähtyy on parempi jäädä siihen ja antaa tukea. Vaikkapa heitellä nameja maahan tai muuten ihmetellä toiseen tai samaan suuntaan. Jos taas Milo pyrkii kulkemaan eteenpäin niin sitten mennään lyhyellä hihnalla. Tämä tukee Miloa ja saan myös paremmin hallittua, koska viimeistään häiriön ollessa kohdalla yleensä alkaa rähinä. Joskus häiriö on jo ohi, kun alkaa rähinä. Milo palautuu näistä onneksi nopeasti ja minulla on tapana myös purkaa tunnetila. Joko haistelutehtävällä tai juoksemalla taas Miloa seuraten. Joskus voi olla tarpeen pitää tauko, ihan muutenkin kuin vain häiriöiden jälkeen. Jälleen koiraa havainnoimalla huomaa, milloin on tauko paikallaan. Silloin koira voi maata hetken tai juoda vettä.

Hajuhäiriöt taas ovat sellaisia, että Milo huomaa hajun ja säntää sinne ja kohta toiseen suuntaan. Tämäpä hihnan toisessa päässä onkin aikamoista, kun valmistautuu pitämään omat jalkansa tukevasti maassa, jottei tempaudu mukana. Juurikin tätä on kuvattuna minun e-kirjassani Tassunjälkiä Sydämessä, jossa tanssiharrastuksesta on hyötyä. Ehtii ja pystyy tehdä tarvittaessa vaikka piruetin, sotkeutumatta hihnoihin.

Hihnan toisessa päässä ja muut ihmiset

Kun Milolla on rähinä päällä, näyttää se aika hurjalta. Etenkin, kun tiedän, ettei se ole sitä. Siinä tilanteessa Milolla itsellään ei ole hallinnan tunnetta. Koska se ei käyttäydy vapaana ollessaan samalla tavalla. Mutta koska ilman hihnaa ei kuitenkaan voi liikkua, on vain harjoiteltava. Nykyään en enää mieti itse sitä, että joku ajattelee, ettei koiraani ole koulutettu / kouluteta. Enkä Milon takia voi ajatella, mitä muut miettii meistä, koska se vain pahentaa tilannetta. Minun on keskityttävä meihin, jotta päästään eteenpäin. Saati, että jäisin kiinni rähinäohituksiin, oloni pahenisi ja se vaikuttaisi negatiivisesti myös koiraan. Välillä tulee tosi onnistuneita häiriöiden ohituksia ja niistä otetaan kaikki ilo irti. Keskitytään niihin, jotta ne lisääntyisi. Joten jos näet meidät jossain lenkillä tai meidän kaltaisen koirakon, anna tilaa ja ymmärrystä. 

Luottamuksen tiellä – koirani turva ja tuki

Kävin Milon kanssa lenkillä ja se oli siitä erilainen lenkki, kun ei tullut yhtään häiriötä koko matkan aikana. Joten reaktiivisuudesta ei ollut tietoakaan. Mulla oli joustohihnan lisänä liina, vähän lyhyempi sellainen ja annoin sen kiemurrella maassa. Käsien ollessa rentoina ja liikkuen kävelyn rytmissä. 

Tunsin itsekin olevani rauhallinen, hengitys kulki vapaasti ja ajatukset olivat tässä hetkessä. Huomaan, että oma tunnetila heijastuu suoraan Miloon – kun minä olen rento, hänkin on. Koirani peilaa minun olemustani tavalla, joka saa pysähtymään. Ei tarvita sanoja, vain tunnetta ja läsnäoloa.

Luottamus rakentuu hetkistä

Tuttu tunne ei-reaktiivisen koiran kanssa. Milon kanssa se on harvinaista, siksi näistä hetkistä nauttii todella paljon. Ne tekevät hyvää myös Milolle, kun stressitasot ei nouse. Muutoin puretaan tilanteen aiheuttama stressireaktio vaikkapa haistelemalla tai juoksemalla. Häiriön jälkeen seuraan miten Milo aikoo purkaa stressin ja tuen sitä. Tässä on koirani hoidon ydin, ennakoi, jos mahdollista sekä seuraa ja tue. Tällöin koirani myös hakee turvaa minulta sitä tarvitessaan, koska tietää, että ymmärrän. 

Tällaiset hetket eivät aina osu kalenteriin, mutta kun ne tulevat, ne muistuttavat, miksi jokainen pieni edistys on tärkeä. Milon kanssa opettelen rauhaa uudelleen, ja samalla opetan sitä itselleni. Kaikki ei ole aina hallittavissa, mutta ymmärrys ja tuki ovat asioita, joita voin aina antaa.

Virran mukana – paikka, jossa aika pysähtyy ja kulkee

Tänään kulkiessani tuttua reittiä joenvartta pitkin, auringonkeltaisissa saappaissani, Milon juostessa mukana, tajusin jotakin: täällä olen tuntenut kaikki tunteet. Ahdistusta, uupumusta, iloa, surua, onnea – kaikkea, mitä elämä on eteen tuonut.

Sillä elämä on muutakin kuin vain onnenpisaroita.

Polku, jota kuljetaan sydän mukana

Alussa kuljin tätä reittiä ensimmäisen koirani Matildan kanssa. Sitten Matildan ja Milon. Nyt vain Milon.
Päivänä, jolloin Matilda nukkui pois kotonamme, keräsin maljakkoon luonnonkukkia. Kun ne kuihtuivat, heitin ne jokeen ja katselin, kuinka virta vei ne mukanaan.
Niin kuin aika kulkee – eteenpäin, lempeästi tai joskus väkevästikin.

Kun tytöt olivat pieniä, teimme eväshetken kohtaan, jossa vesi solisee. Raahasimme aurinkotuolit mäkeä alas – ja myöhemmin tietenkin takaisin ylös. Keväisin näkee joutsenia, jotka uivat tai tepastelevat rantamaalla. Olen pysähtynyt katsomaan ja kuvaamaan niitä. Milo antaa niiden olla, melko rauhassa.

Tuo joenvarsireitti on minulle hyvin merkityksellinen paikka. Se oli se ajatus, jonka tänään ymmärsin selkeämmin kuin ennen.

Tassunjälkiä paidassa

Tassunjälkiä ei ole vain sydämessäni – nyt niitä on myös paidassani!
Löysin Ommel-festareilta nämä silityskuvat, ja olihan se silitettävä.

Välillä pienet ilon hetket tekee hyvää – ja tämä paita tuo hymyn joka kerta.

Sain idean, sillä minulla oli yksivärinen t-paita ja silityskuvia. Siitäpä syntyi tassunjälkiä sydämessä -paita. Ensimmäista kertaa kokeilin silityskuvia ja hyvin onnistui. Aika vähän ihan yksiväristä paitaa tulee käytettyä, mutta tästä tuli kiva käyttöpaita.

E-kirjani Tassunjälkiä sydämessä on ostettavissa täältä pienellä tukihinnalla. 

Polkuja pitkin – elämää seuraten

Meillä juhlittiin uutta ylioppilasta, jälleen yksi virstanpylväs saavutettu. Muistan hyvin vielä, kun tytöt olivat pieniä, kuinka mietittiin mitä heistä mahtaa isona tulla. Tässä nyt ollaan sen äärellä, näkemässä mitä heistä tulee. Kuinka kulkevat omia polkujaan ja elävät elämäänsä. Se on yhtä hienoa seurata kuin pienenä kehitystä ja kasvamista seuraaminenkin oli. 

 Nyt on sitten meillä vanhemmilla erilaista aikaa edessä, kuten kuuluukin olla. Kyllä se aika soljuu näinkin, tulee tehtyä erilaisia juttuja ja välillä vain olla, kuunnella itseä ja ympäristöä. Koti on aina ollut tärkeä minulle ja viihdyn kotona. Tänne on rakennettu paikka missä on hyvä olla. Luonnon läheisyydessä voi rauhassa palautua. Kun kävelee joen rantaa pitkin koiran juostessa vieressä niityllä, niin on se hetki todella rauhoittava. Tai kun terassilla riippumatossa kuuntelee linnun laulua ja koira asettuu lähettyville makaamaan, on siinäkin hetkessä jotain niin hienoa. En vaihtaisi elämääni yhtään mihinkään muuhun, tämä on just hyvä näin. Elämä ei koskaan ole helppo eikä sen kuulukaan olla. Kaikki kokemukset opettaa jotain tarpeellista.

On kielon aika kukkia ja kauniita kastepisaroita lehdillä.

Pieni palautehetki - suuri ilo sydämessä

Ensimmäiset lukijat ovat saaneet kirjani luettavakseen, ja palaute on ollut lämmintä ja koskettavaa.

Moni on sanonut yllättyneensä siitä, että olen kirjoittanut kirjan – vaikka kirjoittaminen on aina ollut minulle luontevaa. Osa tuttavista muisti, että minulla on kirjoittamisen into, mutta monelle se tuli uutena puolena.

Erityisen merkitykselliseltä on tuntunut palautteet, joissa lukija kertoo liikuttuneensa, löytäneensä kirjan sivuilta jotain tuttua tai jopa oppineensa uutta.

Kiitos jokaiselle, joka on lukenut, kysynyt, tykännyt, kommentoinut tai jakanut pienen hetken kanssani tämän projektin äärellä. Nämä hetket tuntuvat suurilta. ❤️

Tässä kirjasta poimittuja pieniä lukunäytteitä.

Tästä kaikki alkoi:

Meidän matkamme koirien kanssa alkoi Matildasta. Sittemmin joukkoon liittyi islanninlammaskoira Milo, jonka kanssa olemme opetelleet elämää reaktiivisen koiran näkökulmasta. Hän on opettanut minulle valtavasti koiran lukemisesta ja myös itseni lukemisesta - mutta ennen kaikkea siitä vuorovaikutuksesta, jota ihmisen ja koiran välillä voi olla.

Matildalla on aina paikka sydämessäni ja kaipaus on yhä kova. Kiitos Matilda yhteisistä vuosista.

Matilda opetti meille iloa, rauhaa ja läsnäoloa. Hän oli ensimmäinen - ja aivan erityinen. Ja siitä kaikki alkoi.

Islanninlammaskoira tarvitsee tekemistä, tilaa olla oma itsensä ja aikaa oppia. Se ei miellytä miellyttämisen vuoksi, vaan silloin kun se näkee siinä järkeä. Ja kun yhteys löytyy, se on ihan ainutlaatuinen.

Milo on monella tavalla täydellinen edustaja rotuaan - ja sitten taas ei ollenkaan. Koirani on Milo, ja se tekee siitä erityisen. 

Kirjasta löytyy myös: 

-Milon haastattelu, omistaja kysyy ja Milo vastaa

-TOP 5 tilannetta, joissa en ollut valmis - ja mitä opin niistä

-TOP 3 Milon lempipuuhia

-TOP 3 Näistä Milo ei pidä - ei mun juttu

 

Tassunjälkiä sydämessä

 Tässä viimeisimmän päivityksen välissä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. 

Tein työelämässä rohkean hypyn, kun vaihdoin työpaikkaa kolme vuotta sitten. Työ itsessään oli samaa, mutta ympäristö täysin erilainen. Hyppäsin päiväkotimaailmasta teollisuusalalle. Siivoan tavallisia toimisto- ja sosiaalitiloja, mutta myös tehdasta ja sen puhdastiloja. Työmatka on mukavan lyhyt. Voin kulkea sen pyörällä, kävellen tai kimppakyydissä. Voin siis valita fiiliksen tai menojen mukaan. Uuden oppimista tuli puhdastilojen myötä. 

Tyttäret ovat jo täysi-ikäisyyden saavuttaneet, toinen maailmalla, koirankin itselleen hankkineena ja toinen vähän aikaa vielä täällä. Opiskeluja saatu päätökseen ja uusia aloitettu tai aloittamassa sekä työkuvioita tietenkin. Toinen kahvilaympäristössä ja toinen hevosalalla.

Koiramme Milon kanssa yhteistä matkaa on kuljettu viisi vuotta. Matildasta jouduimme luopumaan pari vuotta sitten. Kaipaan yhä kovasti Matildaa, mutta Milon läsnäolo tuo lohtua ja iloa. 

Koira-arjesta olen kirjoitellut tekstejä ja aloin tekemään niistä kokoelmaa. Nyt tekstit ovat pienenä e-kirjana. Se on ostettavissa täältä pienellä tukihinnalla. 

🔹 Payhip-sivusto on englanninkielinen, mutta käyttö on selkeää.

🔐 Maksaminen on turvallista ja onnistuu kortilla Stripe-maksupalvelun kautta.

Kirjan nimi on  otsikossa, Tassunjälkiä sydämessä ja se on tarina kahdesta koirasta ja yhdestä oppimismatkasta.Tämä projekti on jännittävä ja uusi aluevaltaus, mutta myös antoisa kokemus. Pidän kirjoittamisesta ja kokemuspohjaisesti minun on helppo kirjoittaa. Toivottavasti niitä on myös mukavaa lukea.