Kirjoittaminen on toisinaan äärettömän helppoa ja vaivatonta ja taas toisinaan tuntuu, että ei synny oikein mitään. Toisinaan se on jotain siltä väliltä, jolloin ajatukset hakevat muotoa ja tekstiä alkaa pikku hiljaa syntyä, kun antaa sille tilaa. Ei pakottamalla, vaan seuraamalla uteliaana mitä seuraavaksi muodostuukaan ruudulle tai paperille. Luin myös jostakin, että kirjoittaminen on kehonhuoltoa. Voin itseni puolesta hyvin olla samaa mieltä. Minusta se on myös mielenhuoltoa. Kirjoittaminen rentouttaa monella tavalla. Jos kirjoittaa asioisita, joita ei halua muiden lukevan, niin sen voi hyvin kirjoittamisen jälkeen hävittää. Se voi olla terapeuttistakin, jos asia on sellainen minkä haluaa ikäänkuin saattaa päätökseen.
Minulla oli hiljattain tilanne, joka alkoi ahdistaa ja tunne jäi jotenkin vähän päälle. En tässä nyt tilannetta avaa tämän enempää vaan haluan kertoa miten sen tunteen sain purettua. Ahdistava tunne jäi siis päälle vaikka tilanne olikin ohi. Puolisoni oli reissussa ja olin illan yksin koirani kanssa. Yksin siinä mielessä, että ei ollut toista ihmistä kotona. Lämmitin saunan ja laitoin jalkakylvyn. Sillä olikin yllättävästi maadoittava vaikutus ja tunne hiukan helpotti. Seuraavana päivänä ystävän kanssa metsälenkillä sain asian puhuttua, jolloin ahdistava tunne hävisi kokonaan. Toki riippuu ahdistavan tunteen laadusta kuinka sen saa purettua.
Ehkä maaliskuun muodot ovat juuri tätä, kaikki ei muotoudu tai selkiydy heti. Ajatukset ja tunteet tarvitsevat välillä aikaa, käsittelyä ja lempeyttä ennen kuin loksahtavat paikoilleen. Vähän niinkuin näinhän tämän piti mennäkin. Tärkeintä on kuitenkin, että ollaan matkalla kohti omaa ymmärrystä. Joskus tarvitsee pysähtyä ja joskus taas täytyy pysyä liikkeessä. Ja juuri tässä on lohdullisuutta, mikään ei ole rikki vaan vasta muotoutumassa.
Luonto on maaliskuussa muotoutumassa aivan kuten ajatuksetkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida Google-tililläsi. Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.