Kun katson helmikuuta, näen pieniä, hyviä hetkiä talvinen maisema noiden hetkien taustalla. Oli pari aurinkoista talvipäivää, kuin lupaus siitä, että kevät on tulossa.
On aina ilo seurata, kun Milo nauttii talvisesta säästä. Ihan sama minkä verran on pakkasta, aina voi piehtaroida lumessa ja juosta kiitäen pellolla. Tosin kovien pakkasten aikaan lenkit jäi lyhyeksi. Tassujen anturat olivat kovilla ja tossut ei mitenkään pysynyt menossa mukana. Pakkasten hellittäessä ollaan tehty sitten pidempiä lenkkejä. Kun lenkki on jäänyt lyhyeksi, ollaan sitten sisällä aktivoitu erilaisin leikein. Namien piilotusta eri tavoilla on hyvää tekemistä ja virikettä. Milolla on myös pari erityisen hyvää lelua, joilla tykkää leikkiä. Se on niin suloista, kun Milo tulee luokse pehmolelu suussa pyytämään, että leikitäänkö nyt. Ei siihen voi sanoa ei.
Kävin hiihtämässä aina, kun vain oli mahdollisuus eikä liian kova pakkanen. Ostin viime vuonna uudet sukset ja niillä on tosi hyvä hiihtää. Nautin kovasti talvisessa maisemassa hiihtämisestä. Lumiset puut ympärillä on jotenkin niin lumoavaa.
Tässä kuvassa en hiihtänyt auringonlaskuun vaan olin mieheni ja Milon kanssa iltalenkillä. Niin kaunis maisema helmeilevässä helmikuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida Google-tililläsi. Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.