Joulukuun ilta Milon kanssa

On joulukuu, ja päivä alkaa hiljalleen kääntyä iltaan. Milo katselee ikkunasta, kun palaan töistä kotiin. Pääsen ovesta sisään, ja Milo tervehtii minua tarkistaen samalla, tuliko mukanani muita perheenjäseniä.

Päästän Milon takapihalle ja valmistaudun päivälliselle. Puolisoni saapuu töistä, ja Milo haluaa tulla takapihalta vastaan isäntää ovelle. Syömme yhdessä, ja annan myös Milolle ruokaa.

Seuraavaksi sytytetään takkaan tuli ja otetaan pieni lepohetki, ja sitten lähdemme kävelylenkille. Lenkin jälkeen Milo saa palkinnoksi luun. Valmistan seuraavan päivän eväät töihin ja laitan muutaman joulukoristeen esille. Milo on mukana tutkimassa, mitä joulukoristelaatikosta löytyykään. Jouluvalmistelut ovat hyvällä mallilla.

Milo kantaa suussaan pehmolelua ja alkaa leikkihetki, joka kestää muutaman minuutin. Piilotan Milolle muutaman namin viltin alle, ja hän saa etsiä ne nenällään ja nauttia palkinnosta.

Juomme puolison kanssa glögit, ja Milo käy pöydän alle jalkojemme viereen makaamaan. Hetken päästä Milo tuumaa, että jotakin tekemistä tarvitaan, ja haluaa hetkeksi ulos takapihalle. Sisälle palattuaan alkaa taas pieni leikki vinkupossun kanssa ja tehdään muutama harjoitus namipalkalla.

Sauna lämpiää, ja syömme iltapalaa. Saunan lämpiämistä odotellessa rapsuttelen Miloa. Saunassa Milo tykkää tulla kylpyhuoneen lattialle makaamaan, ja kun tulen sieltä pois, on Milolla kiire takaisin takapihalle.

Teemme iltatoimet, ja Milo pyytää päästä sisälle. Pesen Milon hampaat, ja sitten käymme nukkumaan.

Näissä pienissä arjen hetkissä on joulun taikaa. Yhdessäolo, rauha ja rakkaus läsnä läpi pitkän talvi-illan. Milo on mukana joka askeleella, ja juuri ne pienet hetket tekevät tästä ajasta erityisen.

Ei ole tästä pallosta leikkipalloksi, tuumaa Milo. Milon lempilelu on pallo.

Joulunodotuksen tunnelmointia

Minulla on tapana hoitaa joululahjaostokset mahdollisimman pitkälle jo marraskuussa. Ihan siitä syystä, että joulukuussa on kaupat täynnä muitakin lahjaostoksilla ja on sitä joulukuussa muutakin tekemistä. Kun lahjat on hyvällä mallilla, joulunodotus antaa minulle rauhallisemman sävyn. Ei tarvitse juosta, ehtiä eikä stressata.

Kun lahjat on hoidettu, siirryn joulukortteihin. Ihan kaikkia en askartele itse, vaan mukana on myös valmiita kortteja. Siinäkin on oma tunnelmansa – kynä kädessä, ehkä hiljainen musiikki taustalla ja ajatus toisesta ihmisestä, jolle kortti on menossa. Pieni pysähtymisen hetki arjen keskellä.

Joulukuun alussa joulukoristeet otetaan esille. Ei kaikkea kerralla, vaan vähän silloin tällöin. Samalla alan mielessäni suunnitella jouluruokia ja tehdä kauppalistoja. Aineksia ostan sen verran etukäteen kuin se on mahdollista, jotta jouluviikolla ei tarvitse enää miettiä aivan kaikkea.

Jouluviikolla valmistetaan sitten jouluruoat. Tämä systeemi on minulle osoittautunut toimivaksi: tekeminen on jaettu useammalle viikolle, eikä mikään kasaannu viime hetkeen. Näin joulun alla ei tule kiireen tai uupumuksen tunnetta, vaan pystyn nauttimaan myös ihan tavallisista arkipäivistä joulunodotuksen keskellä.

Tätä joulunodotus on minulle ennen kaikkea tätä: hiljaista valmistautumista, lempeää ennakointia ja pieniä tekoja, jotka keventävät joulukuuta. Kun kaikkea ei jätä viimeisiin päiviin, joulu saa oikeasti tulla rauhassa.

Makoisaa ja Ihanaa Joulua!

Joulupisaroita

Taas on yksi joulu ohitse ja uutta vuotta odotellaan saapuvaksi...
Mukavasti meni joulu, niin valmistelut kuin itse joulukin. Oli kivasti nuo pyhät asettuneet, että saimme viikonloppuna siivoukset tehtyä ja kuuset haettua. Tytöillä on omat pienet kuuset huoneissaan. Aattona saimmekin vain rentoutua ja nautisekella koko perheen kanssa, kun kaikki hommat oli niin hienosti hoidettu. Pelattiin lautapeliä ja syötiin puuroa ja ruokaa. Illalla sitten pukki saapui ja toi kaikille kaikkea kivaa lahjaa. Tytöt saivat lahjoillaan leikkiä iltamyöhään. Siinä ne pyhät menivät leikkiessä ja hyvin syötyäkin tuli. Onnistuneita laatikoita oli ja kinkkua tietenkin. Eilen tehtiin pitsaa, johon laitettiin kinkkua. Tällaisia jouluja toivon lisää, stressitöntä, kiireetöntä ja mukavaa yhdessäoloa perheen kanssa.
<3

Joulun taikapisaroita

Joulunalusviikolla oli paljon töitä. Olin sekä lastenhoitajan että laitosapulaisena, tuli tunti pari yli normaalin päivän. Loppuviikosta jo mietin ehdinkö tekemään kaikki jouluvalmistelut, mutta sitten ajattelin, että se tehdään mitä ehditään ja loput saa jäädä. Hyvinhän sitä kuitenkin saatiin kaikkea tehtyä. Joulupuurot ja piparit yms. Tortut päätin leipoa uudeksi vuodeksi.
Kylläpä oli mukava joulu. Tunnelmallinen, rauhallinen, valkoinen, iloinen, täydellinen, mahtava, ruokaisa Joulu! Jouluvalmisteluissa sattui pieniä kommelluksia, mutta kaikki lopputulos oli loistava. Kokeilin tehdä imellettyä perunalaatikkoa ja se olikin maistuvaa. Kinkkua meillä ei tänä vuonna ollut, mutta kalkkunaa ja kalaa kyllä. Tytöt saivat mieleisiään lahjoja ja minäkin sain mm. kahvakuulan. Neljäkiloisen pinkin värisen.
Pyhinä pelattiin lautapelejä yömyöhään. Tytötkin innostuivat Monopolia pelaamaan aattoiltana.
Alla kuva meidän isosta joulukuusesta olohuoneessa. Tytöt saivat omat kuuset omiin huoneisiin.