Syyskuun Sadut

Syyskuussa on ollut...

yksi asia, joka yllätti: 

Millainen sisällöntuottaja Milo onkaan tässä blogissa! Ohrapeltosyndrooma sai teidät ruutujen ääressä niin sankoin joukoin liikkeelle, että huomasin miettiväni, pitäisikö blogin virallinen päätoimittaja vaihtaa nelijalkaiseen.

yksi asia, joka nauratti:

Lauantaiaamuna nousin ja huomasin Milon loikoilevan sohvalla selällään tassut kohti kattoa. Se näytti niin söpöltä, että päätin heti ottaa kuvan. Huoneessa oli kuitenkin hämärää ja jouduin säätämään kameran asetuksia hiukan. Lopullisessa kuvassa Milo kyllä loikoilee, mutta asennon rentouden sijaan ilme on lähinnä täydellinen irvistys. Ihme se olisi ollutkin, jos kuvaus olisi onnistunut kerralla. Eipä siinä voinut kuin taas nauraa. Ihan täydellinen somemateriaali vs. todellisuus! (Katso kuva postauksen lopusta.)

yksi asia, joka muuttui:

Syyskuun aikana luonto vaihtoi vaatteensa ja syksy hiipi vaivihkaa sisään. Kesämekot siirrettiin kaapin perälle ja tilalle tulivat pehmeät neuleet, villasukat ja kynttilät. Myös kalenteri muuttui: pitkään jatkunut arki opintojen parissa jäi taakse, kun viimeinenkin tehtävä valmistui. Tästä kerron lisää myöhemmin, kun virallinen valmistuspäivä on käsillä.

yksi asia, joka pysäytti:

Eräs hämärtyvä syyskuu-ilta, kun pysähdyin vain katsomaan ikkunasta ulos. Syksyn tuoksu ilmassa ja hiljaisuus saivat vetämään syvään henkeä. Joskus on vain pysähdyttävä huomaamaan, miten pitkälle on tultu, ennen kuin ryntää taas kohti seuraavaa tavoitetta.

ja monta ihan tavallista päivää niiden välissä. 

Niitä kauniita, hieman rutiininomaisia arkihetkiä, joista loppujen lopuksi ne parhaat muistot ja elämän omat pienet sadut syntyvät.

Tämän kuun sadut taisivatkin löytyä suoraan metsänpohjalta. Syyskuun tavallisten päivien piristyksenä toimi nimittäin bongaamani kärpässienikokoelma. Kärpässienet ovat kyllä luonnon omia pienoissatuja. Täydellisen pilkullisia ja satukirjamaisia, että niiden kohdalla oli pakko pysähtyä kamera kädessä. Ne muistuttivat siitä, että joskus ne kauneimmat asiat odottavat aivan lenkkipolun varrella, kunhan vain malttaa katsoa vähän tarkemmin.

Tähän loppuun vielä kuva Milon täydellisestä aamuirvistyksestä, kun kamera räpsäyttää kuvan: