On tullut se hetki, kun yksi taival tulee päätökseensä. Voin vihdoin sanoa sen ääneen. Olen valmistunut ja
kädessäni on virallinen tutkintotodistus!
Rohkeutta tarttua mahdollisuuteen
Pari vuotta sitten työpaikallani tarjoutui mahdollisuus opiskella turvallisuusalan perustutkintoa oppisopimuksella. Koulutus on räätälöity yrityksen sisäiseen turvallisuuteen ja sisällöltään se osoittautui erittäin laajaksi. Kahden vuoden aikana olemme kahlanneet läpi kaikkea mahdollista aina riskienhallinnasta ympäristöturvallisuuteen ja ilmastovastuullisuuteen, ja kiinteistöteknisistä tehtävistä erilaisten turvallisuusdokumenttien laatimiseen.
Jos minulta olisi kysytty ennen tätä, olisinko lähtenyt tälle matkalle yksin, vastaus olisi ollut selvä: en usko, että olisin. Aluksi en edes harkinnut koko asiaa, vaikka koulutus sinänsä vaikuttikin mielenkiintoiselta. Kynnys tuntui liian suurelta. Kun sitten työkaverini päätti tarttua tarjottuun tilaisuuteen, ajattelin, että ehkä minäkin uskallan. Jos hän menee, niin minäkin menen.
Opiskelupäiviä oli oikeastaan aika harvakseltaan. Osa niistä oli lähipäiviä ja osa hoidettiin etänä, mutta yhteistä kaikille koulupäiville oli se, että ne olivat todella tiiviitä ja täynnä asiaa. Koulupäivien ulkopuolella kävimme opittuja asioita läpi käytännössä omalla työpaikallamme ja teimme erilaisia harjoitustöitä.
Myös näyttötutkinnot suoritettiin etänä, ja niiden ydinajatuksena oli tehdä jotakin sellaista, mistä olisi meidän yrityksellemme oikeasti hyötyä. Saimmekin tehtyä muun muassa kattavan riskienarvioinnin päivityksen sekä tutkimuksen muovijätteen määrästä. Jotta sain kasaan aivan koko tutkinnon ja turvallisuusvalvojan tutkintonimikkeen, opiskelin mukaan myös kaikki vaadittavat yhteiset aineet.
Matka, jota ei taitettu yksin
Näin jälkikäteen ajatellen en olisi selvinnyt tästä matkasta ilman työkaveriani. Opiskeluasioiden jakaminen samalla työpaikalla oli ratkaisevan tärkeää tutkinnon suorittamisen kannalta. Oli joku, jonka kanssa pystyi pohtimaan tehtäviä, jakamaan ajatuksia ja välillä myös ihmettelemään, että mitähän tässä oikein ollaan tekemässä.
Turvallisuusalan opintojen myötä huomasin katselevani kotonakin asioita hieman eri tavalla. Samoin kodin ja työpaikan ulkopuolella. Kun turvallisuuteen alkaa kiinnittää enemmän huomiota, sitä huomaa asioita vähän kaikkialla.
Uusin silmin eteenpäin
Nyt tämä etappi on saavutettu ja takana on kahden vuoden työ. Käteen tarttui virallisen tutkinnon lisäksi valtava määrä uutta tietoa, tuoreita näkökulmia ja ennen kaikkea rohkeutta. Rohkeutta tarttua sellaiseen mahdollisuuteen, jota en alun perin ajatellut edes ottavani vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida Google-tililläsi. Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.