Ymmärrystä, tukea ja tanssiaskelia – arkea reaktiivisen koiran kanssa

Lenkki koirani kanssa ilman häiriöitä on siis harvinaista. Yleensä lenkeillä on vähintäänkin yksi häiriö, yleensä muutama. Auto tai muu kulkuneuvo, ihminen koiran kanssa tai ilman. Toiset häiritsee enemmän kuin toiset. Tähän vaikuttaa moni asia: etäisyys, vauhti, minun tunnetila, koiran tunnetila ja vireystaso ja niin edelleen. Sitten on vielä hajuhäiriöt. 

Jos mahdollista vältetään häiriö muuttamalla reittiä. Jos se ei onnistu, katson mitä koirani olisi tekemässä. Jos pysähtyy on parempi jäädä siihen ja antaa tukea. Vaikkapa heitellä nameja maahan tai muuten ihmetellä toiseen tai samaan suuntaan. Jos taas Milo pyrkii kulkemaan eteenpäin niin sitten mennään lyhyellä hihnalla. Tämä tukee Miloa ja saan myös paremmin hallittua, koska viimeistään häiriön ollessa kohdalla yleensä alkaa rähinä. Joskus häiriö on jo ohi, kun alkaa rähinä. Milo palautuu näistä onneksi nopeasti ja minulla on tapana myös purkaa tunnetila. Joko haistelutehtävällä tai juoksemalla taas Miloa seuraten. Joskus voi olla tarpeen pitää tauko, ihan muutenkin kuin vain häiriöiden jälkeen. Jälleen koiraa havainnoimalla huomaa, milloin on tauko paikallaan. Silloin koira voi maata hetken tai juoda vettä.

Hajuhäiriöt taas ovat sellaisia, että Milo huomaa hajun ja säntää sinne ja kohta toiseen suuntaan. Tämäpä hihnan toisessa päässä onkin aikamoista, kun valmistautuu pitämään omat jalkansa tukevasti maassa, jottei tempaudu mukana. Juurikin tätä on kuvattuna minun e-kirjassani Tassunjälkiä Sydämessä, jossa tanssiharrastuksesta on hyötyä. Ehtii ja pystyy tehdä tarvittaessa vaikka piruetin, sotkeutumatta hihnoihin.

Hihnan toisessa päässä ja muut ihmiset

Kun Milolla on rähinä päällä, näyttää se aika hurjalta. Etenkin, kun tiedän, ettei se ole sitä. Siinä tilanteessa Milolla itsellään ei ole hallinnan tunnetta. Koska se ei käyttäydy vapaana ollessaan samalla tavalla. Mutta koska ilman hihnaa ei kuitenkaan voi liikkua, on vain harjoiteltava. Nykyään en enää mieti itse sitä, että joku ajattelee, ettei koiraani ole koulutettu / kouluteta. Enkä Milon takia voi ajatella, mitä muut miettii meistä, koska se vain pahentaa tilannetta. Minun on keskityttävä meihin, jotta päästään eteenpäin. Saati, että jäisin kiinni rähinäohituksiin, oloni pahenisi ja se vaikuttaisi negatiivisesti myös koiraan. Välillä tulee tosi onnistuneita häiriöiden ohituksia ja niistä otetaan kaikki ilo irti. Keskitytään niihin, jotta ne lisääntyisi. Joten jos näet meidät jossain lenkillä tai meidän kaltaisen koirakon, anna tilaa ja ymmärrystä.