Kirjoitimme alakoulussa aineita, kuten siihen aikaan sanottiin – joskus annetuista aiheista, joskus omasta päästä. Se oli yksi niistä asioista, joista pidin: istua pulpettini ääressä ja keksiä tarinaa.
Nyt aineita löytyi muutama vihko tallessa säilyneinä. Ne ovat iloisia, jännittäviä, hassuja, joskus vakaviakin. Ja ennen kaikkea: ne ovat sellaisia kuin lapsen kirjoittamat aineet voivat olla – vähän poukkoilevia, täynnä tunnetta, vilpittömiä.
Päätin julkaista osan täällä blogissani. Yksi tai kaksi kerrallaan, ehkä viikoittain tai silloin kun sopii. Ehkä joku teistä muistaa itsekin kirjoittaneensa samankaltaisia. Ehkä nämä saavat hymyn aikaan.
Tervetuloa lukemaan – sarja alkaa pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida Google-tililläsi. Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.