Marraskuun pimeys kietoo kodin hiljaisuuteen. Kun työpäivä on takana, pienet hetket saavat uuden merkityksen. Sellaiset, joissa saa vain olla ja huomaa, että kaikki on hyvin.
Arkena, kun on työpäivän jälkeiset rutiinit hoidettu, on syöty ja lenkillä käyty, on rauhallinen hetki illan hämärtyessä. Milo on sohvalla nukahtamaisillaan, silmät painuvat kiinni ja välillä havahtuu johonkin. Mitään erityistä ei tapahdu, koti on hiljainen. Isäntäväki rentoutuu myös hämärtyvässä illassa.
Milo sulkee taas silmänsä, kun pieni tarkistus tehty. Ei mitään hätää, kaikki on hyvin.
Kun pysähdyn tähän hetkeen ja katson nukkuvaa koiraani, on siinä jotain rauhoittavaa. Huomaan, että koirani vaistoaa kodin rauhallisen tunnelman. Tulee mieleen, kuinka tällaiset hetket ovat merkityksellisiä ja palauttavia. Ne auttavat minua palautumaan marraskuisina pimeinä arki-iltoina. Tunnelma on kodikas ja lämmin, rakkaat ympärillä ja saa vain olla.
Meidän jääkaapin ovessa on sanomalehdestä leikattu teksti, jossa lukee "Arki on ihmisen parasta aikaa". Monta vuotta sitten löydetty oivallus on edelleen siinä, mottona meidän perheelle. Tällaisina iltoina sen merkitys muistuu mieleeni erityisen selvästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida Google-tililläsi. Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.