Blogisarjan 13. osa on samalla päätösjakso. On ollut nostalgisen hienoa kulkea tätä matkaa: etsiä kytköksiä nykyhetkiin, sommitella rekvisiittaa kuviin ja ennen kaikkea huomata, että kirjoittaminen on aina ollut olennainen osa minua. Samoin kuin hymyni ja positiivinen asenteeni – ne ovat kulkeneet mukanani ihan alusta asti.
Vaikka tämä tarina sijoittuu pääsiäiseen, päätin julkaista sen lokakuussa kekri / halloween aikaan. Jotain samanlaista taikaa, kurittomuutta ja kekseliäisyyttä leijuu molemmissa juhlissa. Kuvassa näkyy meidän pääsiäisnoitakoristeemme. Olkoon se nyt tässä hetkessä Noita Nokinenä, josta olen aineen kirjoittanut.
NOKINENÄLLE KÄVI HASSUSTI
Nokinenä oli pääsiäisnoita. Kerran noita Nokinenä päätti lähteä lappiin. Nokinenä otti matkalaukkunsa ja laittoi sinne evästä, noidan vaatteita, kynän ja paperin, johon hän kirjoittaisi muistiin muistoja lapista. Hän otti luudan ja lähti lappia kohti. Kun hän oli lentänyt vähän matkaa alkoi sataa. Nokinenä muisti vasta nyt mitä hän oli unohtanut, sadetakin. Hän lähti kotiinpäin ja päätti, ettei hän taida sittenkään lähteä lappiin vaan sittenkin virpomaan. Hän kävi virpomassa melkein kymmenessä talossa. Ja sai pullaa, rahaa ja jopa karkkiakin. Nokinenä sai melkein kaikilta rahaa.
Kiitos, kun kuljit mukana tässä sarjassa. Blogi jatkaa elämäänsä uusien juttujen parissa – ja ehkä joskus syntyy taas jokin sarja. Yhtä kaikki, kirjoittaminen jatkuu. Toivottavasti pysyt matkassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida Google-tililläsi. Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.