Blogisarja: Näin kirjoitan! Kulissien takana

Nyt kun kaikki blogisarjan osat on julkaistu, fiilistellään vielä hetki sen parissa.
Tässä julkaisussa kurkistetaan siis hieman kulissien taakse.

Tämä projekti oli minulle kaiken kaikkiaan innostava, ja omien tekstien julkaiseminen tuntui myös jännittävältä.

Tekstien kirjoittaminen

Aineille pienten johdantojen kirjoittaminen ei aina ollut helppoa. Toisiin löytyi niin sanottu aasinsilta helposti, mutta joitakin aiheita piti pohtia enemmän ja sellaistahan kirjoittaminen onkin. Tässä sarjassa ei tarvinnut luoda kovin paljon uutta tekstiä, sillä aineita oli valmiina runsaasti.

Aineteksteihin en tehnyt suuria muutoksia, vain joihinkin kohtiin lisäsin välimerkkejä, jotta lukeminen olisi helpompaa. Edelleen suosikkiaineeni on Tulivuori purkautuu. Olen aina ajatellut olevani kokemuspohjainen kirjoittaja, mutta saatan sittenkin osata kirjoittaa myös asioista, joita en ole itse kokenut. Todennäköisesti on vain helpompaa kirjoittaa jostain, minkä on itse kokenut, kuin jostain vieraammasta aiheesta.

Kuvien ottaminen

Kuvien suunnittelu oli hauskaa. Joihinkin idea syntyi heti, ja toisia piti miettiä hieman pidempään. Olin tehnyt osia etukäteen ja ajoittanut julkaisuajankohdat valmiiksi. Välillä vaihdoin kuvan vielä ennen julkaisua, jos en ollut siihen täysin tyytyväinen, kun jokin asia jää häiritsemään, on sille tehtävä muutos.

Pidin ajatuksesta, että pääsen linkittämään lapsuutta ja nykyhetkeä toisiinsa. Visuaalinen puoli kiinnostaa minua kirjoittamisen ohella, ja blogisarja soljui eteenpäin mukavasti lähes itsestään ajoitusominaisuuden ansiosta.

Alla olevan kuvan olen ottanut meidän Tampereen-reissulta viime vuonna. Kävimme museokeskus Vapriikissa, ja kuvassa on paljon tuttua omasta lapsuudestani. Meillä oli parvisängyt ja heppajulisteita seinällä. Kuvan pehmoleijonakin näyttää samanlaiselta kuin minulla aikanaan oli. Tämä kuva sopii tähän postaukseen täydellisesti, sillä kun noita kouluaineita kirjoitin, oli huoneeni juuri tämän tyyppinen.

Kuva: Vapriikin Pelimuseo