Tämä aine on kirjoitettu viidennellä luokalla.
Kuvassa näkyvä kello on tyttäreni kello, joka taitaa toimia vieläkin, vaikka sen kehysrengas on irronnut.
INKERIN KELLOSSA OLI VIKA
Inkeri oli kymmenvuotias. Inkeri sai syntymäpäivälahjaksi kellon. Kun Inkeri oli koulussa toiset kehuivat Inkerin kelloa ja toiset sanoivat pyh, minkälainen kello sinulla on. Tuo on varmaan koko koulun huonoin kello. Ei varmasti ole, tiuskaisi Inkeri.
Kotona Inkeri ei puhunut paljon mitään. Hän mietti, että menikö synttärit pilalle. Yhtäkkiä ovikello soi. Äiti meni avaamaan oven. Siellä oli Inkerin setä Einari. Häntä kutsuttiin Einari sedäksi. Einarilla oli lahja Inkerille. Se oli suuri paketti. Inkeri avasi sen. Siellä oli suksipaketti ja Inkeri oli riemuissaan. Sitten jokin kolahti, aivan kuin kumi olisi pudonnut jostakin. Inkeri meni huoneeseensa, kello oli pudonnut tuolilta lattialle. Mikä se oli? Äiti huusi. Kelloni putosi, huusi Inkeri takaisin vähän itku kurkussa. Minä vien sen huomenna korjattavaksi, sanoi äiti lohduttaen.
Seuraavana päivänä Inkerillä oli kello korjattuna. Kello odotti häntä keittiön pöydällä. Kun Inkeri tuli koulusta oli Einari setä vielä heidän luona. Inkerin mielestä kello oli parempi kuin uutena. Äiti oli samalla ostanut uuden ranneremmin kelloon.
Eräänä päivänä alkoi sataa lunta. Inkeri olisi mielellään mennyt hiihtämään. Mutta hän hillitsi itseään ja päätti kunnostella talvitavaroitaan. Ei vielä pitkään aikaan voinut hiihtää.
Vihdoin Inkeri pääsi hiihtämään. Sukset luistivat hyvin. Pellolle ei ihan vielä voinut tehdä latua. Pihalla ja tiellä Inkeri hiihti.
⛷
Ja niin kävi, että vaikka kello oli vähällä tuottaa pettymyksiä, lopulta siitä tuli Inkerille entistä rakkaampi. Päivä, joka olisi voinut päättyä ikäviin muistoihin, jäikin mieleen ilon ja onnistumisen kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida Google-tililläsi. Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.