Polkuja pitkin – elämää seuraten

Meillä juhlittiin uutta ylioppilasta, jälleen yksi virstanpylväs saavutettu. Muistan hyvin vielä, kun tytöt olivat pieniä, kuinka mietittiin mitä heistä mahtaa isona tulla. Tässä nyt ollaan sen äärellä, näkemässä mitä heistä tulee. Kuinka kulkevat omia polkujaan ja elävät elämäänsä. Se on yhtä hienoa seurata kuin pienenä kehitystä ja kasvamista seuraaminenkin oli. 

 Nyt on sitten meillä vanhemmilla erilaista aikaa edessä, kuten kuuluukin olla. Kyllä se aika soljuu näinkin, tulee tehtyä erilaisia juttuja ja välillä vain olla, kuunnella itseä ja ympäristöä. Koti on aina ollut tärkeä minulle ja viihdyn kotona. Tänne on rakennettu paikka missä on hyvä olla. Luonnon läheisyydessä voi rauhassa palautua. Kun kävelee joen rantaa pitkin koiran juostessa vieressä niityllä, niin on se hetki todella rauhoittava. Tai kun terassilla riippumatossa kuuntelee linnun laulua ja koira asettuu lähettyville makaamaan, on siinäkin hetkessä jotain niin hienoa. En vaihtaisi elämääni yhtään mihinkään muuhun, tämä on just hyvä näin. Elämä ei koskaan ole helppo eikä sen kuulukaan olla. Kaikki kokemukset opettaa jotain tarpeellista.

On kielon aika kukkia ja kauniita kastepisaroita lehdillä.

Pieni palautehetki - suuri ilo sydämessä

Ensimmäiset lukijat ovat saaneet kirjani luettavakseen, ja palaute on ollut lämmintä ja koskettavaa.

Moni on sanonut yllättyneensä siitä, että olen kirjoittanut kirjan – vaikka kirjoittaminen on aina ollut minulle luontevaa. Osa tuttavista muisti, että minulla on kirjoittamisen into, mutta monelle se tuli uutena puolena.

Erityisen merkitykselliseltä on tuntunut palautteet, joissa lukija kertoo liikuttuneensa, löytäneensä kirjan sivuilta jotain tuttua tai jopa oppineensa uutta.

Kiitos jokaiselle, joka on lukenut, kysynyt, tykännyt, kommentoinut tai jakanut pienen hetken kanssani tämän projektin äärellä. Nämä hetket tuntuvat suurilta. ❤️

Tässä kirjasta poimittuja pieniä lukunäytteitä.

Tästä kaikki alkoi:

Meidän matkamme koirien kanssa alkoi Matildasta. Sittemmin joukkoon liittyi islanninlammaskoira Milo, jonka kanssa olemme opetelleet elämää reaktiivisen koiran näkökulmasta. Hän on opettanut minulle valtavasti koiran lukemisesta ja myös itseni lukemisesta - mutta ennen kaikkea siitä vuorovaikutuksesta, jota ihmisen ja koiran välillä voi olla.

Matildalla on aina paikka sydämessäni ja kaipaus on yhä kova. Kiitos Matilda yhteisistä vuosista.

Matilda opetti meille iloa, rauhaa ja läsnäoloa. Hän oli ensimmäinen - ja aivan erityinen. Ja siitä kaikki alkoi.

Islanninlammaskoira tarvitsee tekemistä, tilaa olla oma itsensä ja aikaa oppia. Se ei miellytä miellyttämisen vuoksi, vaan silloin kun se näkee siinä järkeä. Ja kun yhteys löytyy, se on ihan ainutlaatuinen.

Milo on monella tavalla täydellinen edustaja rotuaan - ja sitten taas ei ollenkaan. Koirani on Milo, ja se tekee siitä erityisen. 

Kirjasta löytyy myös: 

-Milon haastattelu, omistaja kysyy ja Milo vastaa

-TOP 5 tilannetta, joissa en ollut valmis - ja mitä opin niistä

-TOP 3 Milon lempipuuhia

-TOP 3 Näistä Milo ei pidä - ei mun juttu.

E-kirja löytyy täältä: Tassunjälkiä Sydämessä

 

Tassunjälkiä sydämessä

Tässä viimeisimmän päivityksen välissä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. 

Tein työelämässä rohkean hypyn, kun vaihdoin työpaikkaa kolme vuotta sitten. Työ itsessään on samaa, mutta ympäristö täysin erilainen. Hyppäsin päiväkotimaailmasta teollisuusalalle. Siivoan tavallisia toimisto- ja sosiaalitiloja, mutta myös tehdasta ja sen puhdastiloja. Työmatka on mukavan lyhyt. Voin kulkea sen pyörällä, kävellen tai kimppakyydissä. Voin siis valita fiiliksen tai menojen mukaan. Uuden oppimista tuli puhdastilojen myötä. 

Tyttäret ovat jo täysi-ikäisyyden saavuttaneet, toinen maailmalla, koirankin itselleen hankkineena ja toinen vähän aikaa vielä täällä. Opiskeluja saatu päätökseen ja uusia aloitettu tai aloittamassa sekä työkuvioita tietenkin. Toinen kahvilaympäristössä ja toinen hevosalalla.

Koiramme Milon kanssa yhteistä matkaa on kuljettu viisi vuotta. Matildasta jouduimme luopumaan pari vuotta sitten. Kaipaan yhä kovasti Matildaa, mutta Milon läsnäolo tuo lohtua ja iloa. 

Koira-arjesta olen kirjoitellut tekstejä ja aloin tekemään niistä kokoelmaa. Nyt tekstit ovat pienenä e-kirjana. Se on ostettavissa täältä pienellä tukihinnalla. 

🔹 Payhip-sivusto on englanninkielinen, mutta käyttö on selkeää.

🔐 Maksaminen on turvallista ja onnistuu kortilla Stripe-maksupalvelun kautta.

Kirjan nimi on  otsikossa, Tassunjälkiä sydämessä ja se on tarina kahdesta koirasta ja yhdestä oppimismatkasta.Tämä projekti on jännittävä ja uusi aluevaltaus, mutta myös antoisa kokemus. Pidän kirjoittamisesta ja kokemuspohjaisesti minun on helppo kirjoittaa. Toivottavasti niitä on myös mukavaa lukea.

Kesän säteitä ja pisaroita

Niin se on kevät ja kesäkin kohta mennyt. Meille tuli kesällä koiranpentu pitkän harkinnan jälkeen. Milo-poika on kohta 5 kk:en ikäinen. Matilda on sopeutunut hyvin uuteen tulokkaaseen, se kävi nopeammin kuin mitä ajattelin.

Kesä on ollut ihana, mieleen jäi lämpimät päivät. Tuli tehtyä paljon puutarhahommia ja marjoja kerättyä. Hevosteltu on myös, saatiin nähdä vastasyntynyt varsa. Sen kehitystä saadaan jatkossakin seurata, kun varsan omistaa siskoni.

Meidän tytöt alkaa olla hyvin lähellä aikuisuuden kynnystä. Esikoinen opiskelee ammattikoulussa ja toinen aloitti kahdeksannen luokan. Tanssia harrastetaan edelleen, itsekin käyn yhdellä tunnilla viikossa. Poikkeusaikana tanssittiin kotona etäyhteydellä. Sen suurempia muutoksia ei meidän arkeen poikkeusaika tuonut. Toki iltaisin jäi aikaa, kun ei tanssitunnille tarvinnut lähteä, sen kuin avasi ja sulki koneen.

Mieheni opiskelut alkoivat kesätauon jälkeen. Minulla on töissä harjoittelija ohjauksessani. Kiva, että puhtausala kiinnostaa. Itse viihdyn hyvin päiväkodin puhtaudesta huolehtien.