Polkuja pitkin – elämää seuraten

Meillä juhlittiin uutta ylioppilasta, jälleen yksi virstanpylväs saavutettu. Muistan hyvin vielä, kun tytöt olivat pieniä, kuinka mietittiin mitä heistä mahtaa isona tulla. Tässä nyt ollaan sen äärellä, näkemässä mitä heistä tulee. Kuinka kulkevat omia polkujaan ja elävät elämäänsä. Se on yhtä hienoa seurata kuin pienenä kehitystä ja kasvamista seuraaminenkin oli. 

 Nyt on sitten meillä vanhemmilla erilaista aikaa edessä, kuten kuuluukin olla. Kyllä se aika soljuu näinkin, tulee tehtyä erilaisia juttuja ja välillä vain olla, kuunnella itseä ja ympäristöä. Koti on aina ollut tärkeä minulle ja viihdyn kotona. Tänne on rakennettu paikka missä on hyvä olla. Luonnon läheisyydessä voi rauhassa palautua. Kun kävelee joen rantaa pitkin koiran juostessa vieressä niityllä, niin on se hetki todella rauhoittava. Tai kun terassilla riippumatossa kuuntelee linnun laulua ja koira asettuu lähettyville makaamaan, on siinäkin hetkessä jotain niin hienoa. En vaihtaisi elämääni yhtään mihinkään muuhun, tämä on just hyvä näin. Elämä ei koskaan ole helppo eikä sen kuulukaan olla. Kaikki kokemukset opettaa jotain tarpeellista.

On kielon aika kukkia ja kauniita kastepisaroita lehdillä.