Tämä on blogisarjan ensimmäinen osa ja tässä seikkaillaan metsässä. Aiheeseen liittyen valokuvasin oravapehmoja "koivujen siimekseen". Nämä ovat kouluaineita viidenneltä ja kuudennelta luokalta.
Ensimmäinen on talvinen orava tarina, jossa ystävykset setvivät oravien kummallista katoamista.
Toisessa tarinassa ollaan tarkkailijan roolissa ja siinä myös esiintyy oravia ja muita metsän eläimiä.
Oli kirkas talvipäivä. Lunta satoi, ihan pyrytti. Orava etsi ruokavarastoaan. Heitin oravalle pähkinöitä. Ensin se luuli, että vihollinen hyökkää, mutta sitten se huomasi, että joku tahtoi antaa ruokaa sille. Orava otti pähkinät ja söi. Kun se oli syönyt, se odotti lisää pähkinöitä. Annoin sille loput pähkinät pussista ja menin sisälle. Nyt orava oli tyytyväinen.
Seuraavana päivänä pihalla oli neljä oravaa. Pähkinät oli loppu ellei sitten kaapissa ollut vähäsen. Käväisin katsomassa. Olihan siellä vielä hiukkasen. Annoin oraville kaikki pähkinät. Oravat tappelivat niistä. Yksi orava oli harmaa, loput oravista oli ruskeita. Kaikkein eniten pähkinöitä sai harmaa orava. Vielä samana päivänä kävin ostamassa lisää pähkinäpusseja.
Seuraavana päivänä oli vain kolme oravaa, sitten kaksi ja lopuksi vain harmaaturkkinen orava. Aloin jo ihmettelemään mihin kaikki oravat olivat hävinneet. Kun syy ei selvinnyt minulle niin lähdin tutkimaan minne ne olivat kadonneet. Varustauduin hyvin pimeyteen, ruokaan ja kaikkeen hyödylliseen. Kun tuli pimeä, otin taskulampun esiin ja lähdin kotiin päin laittamiani merkkejä noudattaen. Tutkin asiaa vielä monena päivänä, kunnes syy selvisi yhtäkkiä minulle. Oravat olivat joutuneet ansaan, vain nokkela harmaa orava oli selvinnyt ansasta. Kurkistin syvälle kuoppaan. Siellä oli kolme ruskeaa oravaa. Mietin miten voisin pelastaa oravat pois pulasta. Tuntui jotenkin kuin muutaman metrin päässä oleva orava mietti jotakin. Nyt oli pakko lähteä kotiin.
Seuraavana päivänä oravat olivat poissa. Olikin liian myöhäistä pelastaa oravia, vai oliko? Sitten keksin suunnitelman. Oli vain yksi ongelma, mistä saada apua. Kovan miettimisen jälkeen tuli nälkä. Söin eväät ja mietin eri vaihtoehtoja. Oli kolme vaihtoehtoa, Marja, Liisa ja Riitta. Liisa ei varmaan pääsisi, kun hänellä oli niin paljon touhuamista aina. Marja ja Riitta varmasti pääsevät. Huomenna menisin kysymään heiltä. Nyt alkoi hämärtää, oli lähdettävä kotiin.
Riitta ei sattunut olemaan kotona. Marja ja minä menimme sinne ansapaikalle. Peitimme kuopan niin nopeasti kuin voimme. Talloimme peittämämme kuopan kovaksi. Löysimme haavoittuneen oravan. Sen jalka oli murtunut ja kyljessä oli haava. Kukahan halusi hävittää oravat kokonaan? Veimme haavoittuneen oravan Marjan kotiin, sillä se oli lähempänä kuin minun kotini. Hoidimme oravaa. Noin puolen viikon kuluttua se oli terve. Mutta ihan heti emme päästäneet oravaa metsään.
SE OLI PUDONNUT PESÄSTÄ
Olin lähdössä metsään. Metsässä on kivaa. Ensiksi näin kaksi oravaa puussa. Toinen oli ruskea ja toinen harmaa. Seuraavaksi näin jäniksiä. Ylhäällä puussa näin linnun pesän. Se oli tyhjä. Maassa oli linnun poikanen. Se oli pudonnut pesästään. Voisinkohan auttaa sitä jotenkin. Emoa ei näkynyt. Silloinhan minä voisin viedä sen puuhun, Pesä ei ollut kovin korkealla. Vein sen puuhun ja tulin nopeasti alas. Jatkoin matkaa. Keräsin valkovuokkoja. Sitten näin myyrän tekemiä jälkiä.
Kiva tarina, johon uppoutuu kuin mukana olisi
VastaaPoistaKiitos paljon kauniista sanoistasi! 🌿💛
PoistaOn ihana kuulla, että tarina vei mukanaan – juuri sitä toivon näillä kirjoituksilla, että ne herättävät tunnelmia ja pieniä muistoja tai kuvia mielessä. Kommenttisi ilahdutti kovasti ja kannustaa jatkamaan tätä tarinasarjaa innolla! ✨