Luin jonkun lehden artikkelista lauseen, joka on tähän vuodenaikaan lohdullinen ajatus, että pimeys tuo valon. Näin marras-joulukuun vaihteessa on pimeää ja tuo ajatus tuo ainakin minulle tähän hetkeen lohtua ja jopa voimaa. Kun asiaa siltä kantilta tarkastelee niin pimeyden keskeltä voi löytää valoa.
Päivänvalo on ehkä piilossa juuri nyt eikä luntakaan ole valoisuutta luomassa, on valoa etsittävä toisenlaisesta näkökulmasta. Sen voi löytää toisen ihmisen silmistä, hymystä tai eleestä, ehkä lemmikin ilmeestä. Pitää vain osata katsoa muutakin kuin säätä, jouluvaloja tai kynttilää, jotka nekin oman tunnelmansa luovat.
Pimeää täytyy olla, jotta voi olla valoa. Joskus asiat on niin yksinkertaisia, että emme niitä näe. Siksi pysähtyminen aina välillä kannattaa, sen palautumisen kannalta, mutta myös siksi, että näkee pieniä, merkityksellisiä asioita.
On siis hyvä muistaa, että pimeys ei vie valoa pois. Se oikeastaan tekee sen näkyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida Google-tililläsi. Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.