Elämäntäyteisiä syyspisaroita

Syyskuu on taas täällä ja tällä kertaa se tarkoittaa sitä, että minä aloitan oppisopimusopiskelun laitoshuoltajan ammattitutkintoon. Ihanaa, että se onnistui. Tytöillä sujuu koulu hyvin, viime viikolla oli valokuvaus. Varmasti tulee hienoja kuvia jälleen tänäkin vuonna.
Syysflunssaa on liikkeellä meilläkin. Tytöillä oli vähän lievempänä ja itse olen jo toipumassa. Vähän katkesi hyvin jatkunut kuntoiluputki. Nyt on parina päivänä ollut lämmintä ja aurinkoista, mutta on täytynyt tyytyä ikkunasta näkyvään maisemaan. No mutta eiköhän sitä ensi viikolla pääse taas kunnolla vauhtiin. Kyllä se kevään juoksukoulu innostutti lenkkeilemään, ihan ikävä on juoksemista, näin kun flunssaa on potenut.
Harrastuskausikin pyörähti käyntiin, on balettia, nykytanssia ja show/jazztuntia sekä voimistelua. Vanhemmalla tyttärellä myös pianotunti. Siinä sitä sitten itse käy lenkkeilemässä, jumpassa ja salilla jossain välissä. Itse asiassa viikkoon kyllä muotoutuu rytmi niin, että tulee kaikki hoidetuksi. Näiden lisäksi kaupassakäynnit ja viikkosiivoukset. Kyllä sitäkin aikaa jää, jolloin ei ole mitään ohjelmaa vaan ollaan perheen tai ystävien kesken. Tuntuu, että elämässä on kaikkea sopivasti ja että elämä on onnellista ja ihanaa. Juu, ei sovi unohtaa tietenkään huonoja hetkiäkään, on niitäkin aina välillä. Kiukkua, väsymystä, raivareita, tiuskimista yms, mutta kun elämä on tasapainossa niin kyllä sen kestää, ne huonot hetket. Eihän sitä nyt aina voi olla hyvällä tuulella ja koko ajan positiivinen. Myönteisellä ajattelulla niistäkin selviää.
Mukavaa ja aurinkoista syyskuuta!