Nooran runo äidille

Irina, rakas äiti
Äiti on lapselle kaunis kuin aamu,
Lapsi on äidille rakas kuin ruusu.
Terveisin: Noora
Äidille


(runoillut Noora keväällä 2011)

Aurinkoinen onnenpäiväpisara

Aamu alkoi punkinpoistolla. Saara oli saanut eilen illalla punkin takaraivoon hiusrajaan. Kokonaan se ei kotivoimin lähtenyt. Tarvittiin lääkäri, joka puudutti kohdan ja otti loputkin punkista pois. Saara oli aivan uskomattoman urhea ja reipas tyttö. Hurmasi hoitajan ja lääkärin.
Kävimme päivällä Taaborilla, kiersimme työpajoja ja tapasimme Pikku Kakkosesta tutun Katti Matikaisen. Tytöt oikein kätteli ja esitteli itsensä Katille. Muutama sana vaihdettiin hänen kanssaan ja sitten jätskille ja kotiin.
Lauantaiseen tapaan kävimme kaupassa ruokaostoksilla ja Saara sai myös uuden soittimen, kun vanha meni rikki. Nyt on sisustukseen sopiva pinkki soitin. =)
Illalla vielä syötiin hyvin herkkuruokaa ja katsottiin elokuvaa.
Oli hieno ja mukava päivä aamullisesta punkkioperaatiosta huolimatta.

Auringonkeltaiset Onnenpisarat

Äitienpäivä 2012
Nuorempi tyttäreni, joka herää aina aikaisin, piti huolen siitä, että äidin aamupalahetki oli täydellinen ja juuri sellainen kuin äiti sen haluaa. Hienosti onnistuikin. Aamupalalautasen laittoi ihan itse ja toi äidille sänkyyn. Teetä, jogurttia ja voideltu ruisleipä. Sitten lahja: Upea auringonkeltainen kortti, jossa runo "Äitini oma on niin soma. Tarvitsen sinua hellimään minua." Paketissa oli käsipyyhe. Keltainen sekin ja kauniisti kirjottu kissa ja raitoja. Lahjapaperikin itse painettu.
Vanhempi tytärkin herää ja tuo lahjansa ulkoa. Lahja on mustassa säkissä. Säkistä löytyy auringonkeltainen ruukku, joka on hienosti koristeltu servettitekniikalla ja istutettu orvokin siemeniä ruukkuun. Kortti oli myös keltainen, kanteen askarreltu sinivuokkoja ja sisällä runo: "Äiti on kaunis kuin kukka. Mutta joskus siltä puuttuu sukka."
Aivan ihania lahjoja ja tyttösiä.

Keväiset onnenpisarat

Tänään saatiin nauttia ihanista auringon säteistä. Tytöt olivat pitkän tovin ulkona leikkimässä. Kävimme iltapäivällä katsomassa teatteriesityksen Tuusulassa. "Ei naurata!" oli esityksen nimi ja se kertoi Saara tytöstä, jota ei naurattanut yhtään koko elämä. Vanhemmat olivat sitä mieltä, että Saara on onnellinen lapsi ja kaikki on hyvin. Vaan oliko Saaran mielestä ja miten kaikki päättyikään? No loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin eikä se elämä aina helppoa olekaan, mutta kaikesta selviää. Ei meidän Saaraakaan aina naurata ja kiukku nousee pintaan joskus melko pienestäkin, mutta oppia ikä kaikki! =) Ja kuten joku on tuumaillut "kaiken voi saada, mutta ei yhtä aikaa." Siinäpä mietelausetta tällä erää...