Tapahtumarikkaita pisaroita

Kliseistä sanoa, mutta aika kuluu huimaa vauhtia. Tyttäret kasvaa ja itse kasvaa vain henkisesti tässä samalla. Muutaman vuoden päästä nuo lintuset lentää pesästä omaan elämään. Toivottavasti saavat meiltä sellaiset eväät reppuunsa, mitä tarvitsevat, että pärjäävät hyvin.
Samalla tässä täytyy itsestään pitää huolta, että jaksaa. Edelleen olen kahvakuulailemassa käynyt. Lenkkeiltyä tulee polkujuoksusta sauvakävelyyn. Onpa välillä nuorempi tyttäristäni innostunut lähtemään mukaan. Liikunta on meidän perheen juttu. Tytöt harrastavat tanssia ja lähdinpä minäkin afro tanssituntia kokeilemaan, kun aikuisillekin tunteja järjestetään. Hyvä harrastus tuo tanssi onkin.
Mieheni opinnot jatkuvat. Paljon kaikkea arkeemme mahtuu, mutta nautimme, ainakin pääasiassa. Sillä väkisinkin ajoittain meneminen ja tuleminen rasittaa, ei lapsia lainkaan, mutta meitä vanhempia kyllä. Onneksi välillä on taukoja, lomia ja muita pyhäpäiviä. Mutta toisaalta tietyssä rytmissä pysyminen tuntuu hyvältä.
Työelämässä jouduin taas vaihtamaan yksikköä, sillä se, missä olin lakkautettiin. Ehdin siellä olla noin vuoden verran. Välissä ehdin vierailla parissa muussa yksikössä, kun syksyllä uuteen paikkaan pääsin. Eli vähän yli puoli vuotta olen nyt ollut uudessa yksikössä ja hyvin olen sinnekin kotiutunut. Lisäksi olen saanut itselleni täksi vuodeksi lisätienesti työpaikan. Hain joulukuussa roskapoliisin paikkaa ja sainkin sen. Nyt voin käydä kaikenlaisille porukoille kertomassa mm. miten niitä roskia kierrätetään ja lajitellaan. Tästäkin minulla on nyt todistus. Vuosi laitoshuoltajan papereiden jälkeen tällainen valmistuminen sitten tapahtui. :-)
Aurinkoa kevääseen...