Joulunalusviikolla oli paljon töitä. Olin sekä lastenhoitajan että laitosapulaisena, tuli tunti pari yli normaalin päivän. Loppuviikosta jo mietin ehdinkö tekemään kaikki jouluvalmistelut, mutta sitten ajattelin, että se tehdään mitä ehditään ja loput saa jäädä. Hyvinhän sitä kuitenkin saatiin kaikkea tehtyä. Joulupuurot ja piparit yms. Tortut päätin leipoa uudeksi vuodeksi.
Kylläpä oli mukava joulu. Tunnelmallinen, rauhallinen, valkoinen, iloinen, täydellinen, mahtava, ruokaisa Joulu! Jouluvalmisteluissa sattui pieniä kommelluksia, mutta kaikki lopputulos oli loistava. Kokeilin tehdä imellettyä perunalaatikkoa ja se olikin maistuvaa. Kinkkua meillä ei tänä vuonna ollut, mutta kalkkunaa ja kalaa kyllä. Tytöt saivat mieleisiään lahjoja ja minäkin sain mm. kahvakuulan. Neljäkiloisen pinkin värisen.
Pyhinä pelattiin lautapelejä yömyöhään. Tytötkin innostuivat Monopolia pelaamaan aattoiltana.
Alla kuva meidän isosta joulukuusesta olohuoneessa. Tytöt saivat omat kuuset omiin huoneisiin.
Elämäni hyviä, kauniita ja merkityksellisiä hetkiä – pisaroita, joita satelee sydämeeni ja elämääni.
lauantai 29. joulukuuta 2012
lauantai 1. joulukuuta 2012
Hip Hei!
On aivan mahtava fiilis, sillä olen ollut nyt yli kuukauden ilman kipulääkitystä. Niskan kuntoutus etenee hienosti. Totta se on, saan niskan kokonaan kuntoon. Siitä ei enää ole epäilyksen häivääkään. :)
Perjantaina olin työpaikan pikkujouluissa. Kävimme Järvenpäässä teatterissa katsomassa Aina vaan paranee-esityksen ja sen jälkeen kävimme syömässä. Näissä merkeissä oli mukava tutustua työkavereihin hieman paremmin. Mua tosiaan luullaan jopa vanhempien kanssa asuvaksi nuoreksi tai korkeintaan kaksikymmentä vuotiaaksi. :) Todellinen ikä tuli puheeksi, kun kerron tyttöjen iät tai sen, että olen ompelutyötä tehnyt 13 vuotta. =) On kyllä vähintäänkin mukavaa näyttää viisitoista vuotta nuoremmalta.
Tyttöjen kanssa on pariin otteeseen marraskuun aikana leivottu. On ollut koulun ja päiväkodin joulumyyjäiset.
Perjantaina olin työpaikan pikkujouluissa. Kävimme Järvenpäässä teatterissa katsomassa Aina vaan paranee-esityksen ja sen jälkeen kävimme syömässä. Näissä merkeissä oli mukava tutustua työkavereihin hieman paremmin. Mua tosiaan luullaan jopa vanhempien kanssa asuvaksi nuoreksi tai korkeintaan kaksikymmentä vuotiaaksi. :) Todellinen ikä tuli puheeksi, kun kerron tyttöjen iät tai sen, että olen ompelutyötä tehnyt 13 vuotta. =) On kyllä vähintäänkin mukavaa näyttää viisitoista vuotta nuoremmalta.
Tyttöjen kanssa on pariin otteeseen marraskuun aikana leivottu. On ollut koulun ja päiväkodin joulumyyjäiset.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Virran mukana – paikka, jossa aika pysähtyy ja kulkee
Tänään kulkiessani tuttua reittiä joenvartta pitkin, auringonkeltaisissa saappaissani, Milon juostessa mukana, tajusin jotakin: ...
-
Vanhempi tytär on nyt täyttänyt kymmenen vuotta. Meidän pääsiäisvauva! Niin se aika vaan menee... Iso tyttö jo. Ensimmäinen "alaks olee...
-
Hyvin olen viihtynyt yksikössä, johon siirryin viimeksi, kun kirjoitin. Miehenikin valmistui ja viime syksynä aloitti uudet opinnot. Minun ...
-
Sain sydäntä lämmittävää palautetta työparilta, sanoi että olen hyvin sisäistänyt uuden työn ja johtajallekin kertoi, että meillä sujuu oi...